En toisaalta koskaan pitänyt mitenkään yllättävänä, että lihoin - tiedostin kyllä asian ja painoa kertyi koko ajan tasaisesti, välillä sitä yritettiin kadottaa ja sitten kerättiin lisää. Jotenkin sellainen "kunhan tässä nyt" ja "kunhan muut asiat järjestyvät ja on aikaa itselle" tai "olen vielä nuori, laihdutan myöhemmin" -ajattelu oli huonoin mahdollinen tapa ajatella. Siksi että päivät, kuukaudet ja vuodet vierivät ohitse, ylipainoisena. (Ei sillä etteivätkö ne vuodet olisi olleet hyviä ja onnellisia, kroppa vaan ei). Olen usein lukenut onnistujista, jotka päästyään normaalipainoon kummastelevat että eihän tämä nyt kovin vaikeaa ollut ja harmittelevat ettei ole tullut tehtyä sitä jo vuosia sitten. Nyt on vähän sama fiilis, vaikkei mitään suurta vielä olekaan tapahtunut. Toisaalta nyt on se "kunhan asiat ovat paremmin ja aikaa itselle" -hetki.
Otsikko 'Omalla vastuulla' tarkoittaa juuri tätä ns. oivallusta että ihan jokainen suupala, juoma ja urheilusuoritus on oma valinta. Voit valita oikein tai väärin. Ja valintoja voi tietysti katsoa vähän armollisella linssillä. En aio kieltäytyä hyvästä viinilasillisesta tai ravintolakutsusta. Ehkäpä on syytä aina katsoa mennyttä päivää tai viikkoa: menikö oikein vai väärin, miten kurssia korjataan nyt?
Hei! Löysin blogisi toisen blogin kautta ja jäin selailemaan postauksia. Tämä varsinkin kiinnitti huomioni, sillä tässä projektini aikana (aloitin tämän vuoden tammikuussa ja tähän mennessä kiloja on karissut -16kg) olen tätä kovasti miettinyt ja pohdiskellut. Olemme itse oman vartalomme lihottaneet tai laihduttaneet. Mutta jokainen suupala menee varmasti oman käden kautta, kukaan ei voi toista lihottaa. Opiskeluaikana todellakin tuli syötyä mitä huvitti, ehkä siinä oli sellaista "nyt olen iso ja aikuinen ja asun itsekseni joten syön ihan mitä MINÄ haluan" -uhmaa. Ainakin mulla oli :-D Ja monesti tässä näiden kuukausien aikana olen vain miettinyt aina uudelleen ja uudelleen, että "miksi en aloittanut tätä projektia jo aiemmin? eihän se tämän kummempaa olekkaan". Vaikka tässä matkaa on vielä montakymmentä kiloa, mutta itsellä on sellainen fiilis, että tällä kertaa onnistun. :-)
VastaaPoistaTsemppiä kovasti sinulle muutokseen! :-) Jään kyllä lukijaksi! :-)
Heippa Hannamamma! Tosi kiva että olet löytänyt tiesi tänne. Aivan samoja ajatuksia mullakin, ei tämä olekaan niin hankalaa ja tylsää kuin olin kuvitellut. Kyllä tällä kertaa onnistutaan! Tulen myös sun blogia moikkaamaan ja tsemppiä sinnekin! :)
VastaaPoista