Mittasin vähän

Töissä on tosi hiljaista tänään, joten ehdin rupatella tänne vähän väliä. Hiljaisella hetkellä myöskin uteliaisuus otti vallan ja päätin, että vaikka en vaa'alle nousekaan ennen PT:n tapaamista niin voin ottaa vyötäröstä mittaa tässä aikani kuluksi. En tiedä mitä pitäisi ajatella, ensimmäinen fiilis oli että jotenkin housut puristaa tai joku muu huijaus tässä nyt on mutta mielestäni oli ihan normaalissa ryhdikkäässä asennossa ja sain mitaksi 102 cm. Tämä on siis 6 cm vähemmän kuin PT:n ottama mitta viikko sitten. Päätin, että ainakin seuraavaan tapaamiseen laitan tismalleen samat kamppeet päälle ettei jonkun napakamman alushousun takia tulos heittele. Mutta jos tuo pitää paikkansa niin onpas aikamoinen juttu! Laitoin talteen nyt tuon narun, jolla mittasin. Voin sillä sitten testailla myöhemminkin :)

Pikkasen muuten jo tuota käden lihasta kiristää eilinen sulkapalloilu. Tehoa on siis ollut. Yritän venytellä sitä ennen kuin menee pahaksi, mutta muistelen että aina pitkän tauon jälkeen tuo lihas tulee tosi kipeäksi. Sitä on sitten kiva jonkun rasvan kanssa muljutella, mieluiten vielä niin että joku toinen muljuttaa. Heh!

Vähän muutakin pohdintaa tähän: Olen nyt jo pari viikkoa aika kiltisti (mielestäni) toteuttanut tätä ruokavaliota. Se ei vielä ole pitkä aika, mutta aiemmin olen aina pelännyt kyllästyväni terveellisiin ruokiin nopeasti ja lopulta se "pitää syödä vaihtelevasti" on palannut siihen että yhtenä päivänä salaattia, seuraavana kermaperuna-kebab, sitten ravintolassa viisaasti lohta, seuraavana päivänä pizzaa. Jotenkin se valintojen ja paljouden maailma on sekoittanut päätä. Nyt ei lainkaan kyllästytä nämä terveelliset ruoat ja vaihteluahan saa aina sillä että välillä lohta, välillä kanaa, välillä parsakaalia, välillä juureksia, sekaan jotain muuta, välillä ei mitään. Jos vähänkin miettii niin 10 eri raaka-aineesta saa aika monenlaisia versioita! Ja mitä onkaan vielä kokeilematta: soijatuotteet, kalkkuna, erilaiset kevyet juustot, hedelmiä & kanaa... Luulen, että aiemmin (ja monilla laihduttajilla) se tylsyys ja kyllästyminen tulee liian totutuista ja yksinkertaisista valinnoista. Aina joku herne-maissi-paprika tai sama puuro tai 3 viikkoa pelkkää suklaapirtelöä -ja patukkaa. Olen itse asiassa aika valveutunut mielestäni ruoan suhteen, ja tällä tarkoitan että syön (olen syönyt) paljon ravintoloissa, maistellut vaikka mitä, ymmärrän viinienkin päälle ja tykkään ruoan ympärille liittyvistä asioista. Itse en kuitenkaan ole kovin hyvä kokkaamaan enkä kunnianhimoinen reseptien toteuttaja vaan kaikki ruoat on vähän sinnepäin ja kokeilevia, jotain aineksia korvaan toisilla. Useimmiten mitään reseptiä ei edes ole, vaan mössöt ja sotkut ja padat syntyvät ihan päästä. Ei ne aina kummoisia ole, mutta nyt pitääkin ehkä opetella erottamaan perusruoka polttoaineena ja toisaalta se ravintolakulttuuri ja nautiskelu. Perusruokakin saa silti olla hyvää mutta kohtuudella. Joka tapauksessa, pohdinnan ydin oli se että ei vielä kyllästytä ja jos lukemat näyttävät että tämä toimii niin ihan hyvin voisin kuvitella eläväni näin jatkossakin!