Tottakai isona ihmisenä ymmärrän todella hyvin tämän projektin vaikeuden ja sen, kuinka helppoa on päästää paino jojottamaan, mutta se silti huolestuttaa. Miten osaan estää sen jos kerran muillakin paino nousee noin helposti takaisin? Kaikilla nimittäin näyttää menneen tosi hyvin, terveelliset ruoat ja treeniä ja tavoitteita... Silti päädytään tähän. Usein tietysti selaan sitten vuosia ja kuukausia selvittääkseni mikä on ollut syy tai mitä on tapahtunut. Loukkaantuminen, sairastuminen, muuta vaikeaa elämässä...? Aina siellä taustalla jokin syy on tietysti. En osaa sanoa miksi tämä huomio niin paljon harmittaa. En oikein myöskään osaa lukea sitten enää noita blogeja, koska huomaan että jopa useamman vuoden bloggaukset ja onnistumiset on ikään kuin vesittyneet. Tunnistaako kukaan muu tätä ilmiötä?
Muutenkin tänään on harmituspäivä. En tiedä miksi on niin möllö olo.
En ole kovin usein muiden blogeja lukenut, itsekin vasta aloittelen, mutta muuten elämässä olen tähän törmännyt.
VastaaPoistaPaljon puhutaan itsekurista, tahdosta ja halusta. Tosi asia on kuitenkin se, että kyllä syömiseen on aina jokin syy. Tiedostettu tai täysin tiedostamaton. Niin kauan kuin se on tiedostamatonta, niin se aina tulee takaisin. Kyseessä on alitajunta, joka toimii tietämättämme ja saa meidät tuntemaan ettemme hallitse syömistä, niin kuin emme hallitsekaan.
Tämä on minun näkemys ja oma henkilökohtainen kokemus. Tsemppiä!
Kiitos. Toivoinkin, että tähän ihmiset kommentoisivat sillä meille laihduttajille aihe on tärkeä. Olisi löydettävä ne perimmäiset syyt miksi on lihonut tai miksi lihoo aina uudelleen. Ensisijaisesti tulen aika harmistuneeksi ja pettyneeksi kun törmään näihin tapauksiin, esimerkkinä vaikkapa Jutta-ohjelmassa nähty Katja joka teki todella suuren työn ja nyt paino taas nousee, ilmeisesti jo puolet tullut takaisin. Eikö se hyvä olo ja hoikka olemus olekaan niin palkitsevaa, että sen haluaa ylläpitää? Enkö olekaan sitten joskus "maalissa" vaan taistelu jatkuu aina? En tiedä. Siitä olen kiitollinen, etten kärsi ahmimisesta tms. joten toivon kovasti että oma suoriutuminen olisi terveellä pohjalla. Mutta niin sitä vaan näyttää käyvän tosi monelle, aina palataan lähtöruutuun.
VastaaPoistaJoo, jojoilu on ollut kyllä tuttu juttu omallakin painotaipaleella. Tälle elämäntaparemontille lähdinkin juuri siksi sellaisella ajatuksella, että alan jo alusta asti psyykkaamaan itseäni kohti pysyvää painonhallintaa. Olen jotenkin tainut aina ennen lähteä liikkeelle tyyliin "nyt tiukka linja ja kova tavoite ja nyt kanssa laihdutaan", miettimättä että mitäs sitten? Kuinka aion myös pysyä tavoitepainossa? Nyt yritän jo heti samalla opetella sitä kohtuudessa pysymistä ja tehdä jatkosuunnitelmia siitä miten joskus laihdutettuani sitten myös pidän painon kurissa. Aika näyttää kuinka hyvin (tai huonosti) sitten onnistun. Mutta, päivä kerrallaan. Tänään ainakin tuntuu hyvältä :).
VastaaPoistaMä sanoisin et oma pääkoppa pitää olla kunnossa eikä taustalla saa olla mitään syömiseen liittyviä ongelmia niin onnistuu. Jos "vaan" laihduttaa niin kuin mä viime kesänä niin lopputulos onkin tämä: 20 kiloa takasin ja kaikkea muuta siihen lisäksi..
VastaaPoistaKiitos kommentista Katja! Olen itsekin tullut siihen tulokseen, että nyt (päälle kolmekymppisenä!) on vihdoin syytä minunkin päästä jyvälle mitä tuolla korvieni välissä tapahtuu, miksi se normaali syöminen on ollut niin vaikeaa, millaisia vaiheita on ollut nuoruudessa painon suhteen, itsetuntoon muiden kommentoinnin aiheuttamia kuhmuja.. Jotenkin mulla on sellainen olo että olen laihduttanut KOKO ikäni. Se alkaa samperi sentään kyllästyttää ja siksi varmaan pahiten pelkäänkin, että jotain menee pieleen nytkin ja ensi vuonna tähän aikaan huomaan olevani taas 115 kiloinen ja mietin että mitä kaikkea vuodessa olisikaan saanut aikaiseksi. Tsemppiä mahdottomasti Katja! Olen käynyt lukemassa blogiasi ja sain paljon ajateltavaa.
VastaaPoistaVarmasti osasyynä on se, että laihduttaessa tulee helposti laihdutettua vähän "liikaa", eli ollaan normaalipainossa (esim ala rajalla), mutta ei keholle luonnollisessa painossa, eli painossa, jossa se keho sillä normaalilla terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla pysyy. Eli dietti on niin tiukka, ettei sitä pysty noudattamaan kun tavoitepaino on saavutettu ja tavoitepainossa pysyminen vaatii sen ettei niitä ylimääräisiä kaloreita tule (esim oma peruskulutukseni on 1400kcal, jonka syön helposti yli). Toinen syy on se että motivaatio lopahtaa ja tulee herkuteltua useammin, kun voinhan mä nyt laittaa majoneesia, kun en ole enää lihava.
VastaaPoistaOmakin painoni on nousi noin 5kg alhaisimmasta painostani tässä 4-vuodessa. Uskon tai no ainakin toivon, että osa siitä on lihasta, sillä kuntoni on kohonnut huimasti. Karu totuun on kuitenkin se että osa siitä on rasvaa ja niin kuuluukin olla. Kuitenkin yhä näin 4-vuoden jälkeen painoni nousee helposti, jos en noudata perusterveellistä ruokavaliota ja liiku. Viimeisen reilu kk aikana minulla on ollut useita juhlia, joissa olen syönyt ja juonut paino nousi heti. Onneksi tiedän että kun jos en herkuttele, paino tippuu "itsestään" siihen minulle normaaliin. Kuitenkin maltamattomana ihmisenä tein jo lisämuutoksia siihen asti että paino on taas "normaalissa".
Mutta kommenttini pointti: kyllä kannattaakin vähän hermoilla, sillä se paino usein tuppaa nousemaan, mutta ei kannata huolestua, sillä se paino pysyy, jos laihdutusruokavalion jälkeen löydät itsellesi normaalin terveellisen ruokavalion + liikunta tottumukset, joita pystyt noudattamaan. Eli sen verran "tiukka" että sopiva paino pysyy, mutta sen verran löyhä että sitä voi helposti noudattaa normaalissa elämässä.
Kiitos kommentista, järkevältä kuulostaa. Itselläni tosin ongelma ei koskaan ole ollut tuo liika laihduttaminen kun ei sinne asti ole koskaan päästy, heh! Ennemmin niin, että kun vaikkapa 110 kilosta pääsee lähemmän 100 kiloa, niin sitä alkaa juuri tuon lepsuilun ja miettii että voi hetken ottaa rennommin. Sitten se taas jääkin päälle, tulee juhlia ja jouluja ja pizzoja. Ja tuohon painon nousemiseen: Omalla kohdallani paino nousi VUODESSA 20 kg edellisen suhteen alussa. Se oli aika järkyttävää tajuta, ja silti ei osannut reagoida oikein. Mutta nämä kaikki on pohtimisen arvoisia asioita. Itselleen voisi sitten joskus asettaa sellaisen tiukan rajan, että jos paino pääsee vaikkapa 3 kiloa ylöspäin, niin olisi äkkiä tehtävä konkreettisia toimenpiteitä. Eikä mitään vippaskonsteja.
VastaaPoistaNäinhän se on, että suurin osa saa kilot takaisin korkoineen. Itse olen laihduttanut pidempiaikaisesti jo viisi kertaa ja joka kerta olen kerryttänyt painon korkoineen takaisin. Nyt yritän jotain muuta: muuttaa suhdettani ruokaan ja lopettaa laihduttamisen. Pelkään lihomista aivan hulluna, mutta se pelko on voitettava, jotta voin antaa itselleni edes mahdollisuuden parantumiseen. Tukena minulla on ravintoneuvoja, joka laatii ruokavalion ja tsemppaa. Yhteinen tavoite on saada kroppa toimimaan normaalisti ja tietenkin pitkällä aikavälillä päästä normaalipainoon. Dieetit on nyt ohi.
VastaaPoistaKuulostaa todella hyvältä tavalta suhtautua asiaan. Tsemppiä kovasti!
VastaaPoistaHyvä postaus ja hyviä kommentteja! Yhdyn niihin! Itselläkin jo hieno 25 kilon painonpudotus tehty ja nyt on sitten se viisi kiloa kerätty takaisin.. Periksi ei kuitenkaan anneta ja luojan kiitos minulla on tämä blogi ja tukijoukot tsemppaamassa! :) Kohtuus pitää opetella ja ne vanhat tavat saa ikävä kyllä lähteä lopun iäksi jos haluaa hoikkana pysyä! Näin se vaan on..
VastaaPoistahttp://pudotus.blogspot.fi
Sanna: Tuo on totta, ei saisi tuudittautua siihen että voi palata samoihin tapohin sitten kun on hoikka. Sillä metodillahan ne kilot on kerätty ja niitä ei takaisin haluta :) Raaka peli.
VastaaPoistaInhoan termiä laihdutus. Laihduttamalla saa kilot takaisin - ennemmin tai myöhemmin. Se remontti on tehtävä loppuiäksi. Jostain just luin, että siinä voi kestää viisikin vuotta ennenkuin ne väärät syömistavat ovat tulleet osaksi elämää. Miet jos olet elämästäs vaikka 25 vuotta syönyt väärin niin eihän ne nyt millään voi hetkessä muuttua. Monet vetää jollain nutrileteilla tai karppaamalla painon alas ja pikkuhilja ajan mittaan se ruokavalio alkaa hilautua "kuin itsestään" takaisin ylös. Mä olen laihduttanut elämäni aikana varmaan ainakin 100 kiloa joten olen hyvä esimerkki. Täytyy myös muistaa, että meillä naisilla hormonitoiminta, raskaus ja moni muu asia vaikuttaa painonhallintaan - ei se ole niin yksinkertaista.
VastaaPoistaIhan oikeassa olet Iiris. Kuinkahan monta kiloa itsekin on tullut pudotettua elon matkalla ja silti ne kaikki kampesivat takaisin, aina! Eikö sitä koskaan oppinut? Tai noh, nythän kuvittelen että olen oppinut ja toivon, että nuo pienet 3 kiloa pysyvät iäti poissa kehostani. Muutos on oltava syvemmällä.
VastaaPoistaLaihdutus on ajatustapana todella vaarallinen. On niin helppoa noudattaa jotain ihmedieettiä tai ruokavaliota, kun tietää että se kestää vain sen pari kuukautta tms. Mutta mitäs sitten? Mitä tapahtuu dieetin jälkeen? Tärkeintä olisi saada pää pysymään mukana kun kilot putoavat. Jos pudottaa painoa nopeasti, se on tajuttoman vaikeaa. Pysyvä muutos lähtee pään sisältä, on tehtävä pieniä mutta toimivia muutoksia kohti terveellisempää elämää. Tuntuu että kaikkialla ihannoidaan juurikin noita nopeasti paljon painoa pudottavia henkilöitä, vaikka todellisuudessa sen painon pois pitäminen on erittäin haastavaa. Itse kannatan ehdottomasti pienten pysyvien muutosten tekemistä, jos ei ennen liikkunut ollenkaan, niin voi käydä vaikka kerran viikossa lenkillä. Tai jos on tottunut syömään joka päivä herkkuja, kokeilee olla vaikka joka toinen päivä ilman. Muutos on paljon hitaampaa, mutta tuntuu että se on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin ikuinen laihduttaminen ja jojoilu. Olen laihtunut viime syksystä asti hitaasti mutta varmasti, enkä koe tehneeni yhtään mitään uhrauksia. Ainoa mikä on muuttunut on asenne, kaikki mulle heti nyt - on poissa. Osaan suhtautua asioihin rennommin, ja ennen kaikkea olen päässyt irti todella tuhoisasta ajattelutavasta! Jos syön herkkuja tiedän ettei se kaada mitään, että minun ei tarvitse lähteä heti salille tai lenkille polttamaan kaikki kalorit mitä söin! Eikä varsinkaan tarvitse heittää koko päivän ruokailuja ihan läskiksi! Jos jollakin nopeasti laihduttaminen ja kilojen poissa pitäminen toimii, niin hyvä teille! Mutta itsellä on vihdoin mieli tasapainossa, ja kroppakin menossa kohti samaa tasapainoa. Minulla on koko elämä aikaa elää aina pikkuriikkisen terveellisemmin. Mielettömästi tsemppiä kaikille kanssalaihduttajille! :)
VastaaPoistaHienosti sanottu. Tuo on ehdottomasti oikea asenne ja siihen täytyy itsekin pyrkiä. Aiemmin kaikki on kaatunut siihen kärsimättömyyteen. Nyt yritän olla vain tyytyväinen jos en heitä kokonaan pyyhettä kehään vaan menen hitaasti, edelleen pientä kuntoilua harrastaen ja kevyempiä päiviä välillä pidelleen. Tasapainoilua se kaikki on!
VastaaPoistaMietin pitkään, aloitanko blogiani, koska lähtökohtaisesti saatan olla monelle tiskirätti naamaan. Sleeve-leitattu, joka laihtui 70-kiloiseksi. Ja lihosi takaisin. Korkojen kera. Mutta varoittavan esimerkin lisäksi toivon olevani jotain muutakin. ;)
VastaaPoistaPainon kanssa kamppailu on taistelulaji kovimmasta päästä. Been there, done that. Mutta silti en ole luovuttanut...
Kiitos kommentista Maatuska. Yritin mennä blogiasi kurkkimaan, mutta taisi olla suljettu malli. Tsemppiä tosi paljon! On rohkeaa kertoa myös tuollaisesta urakasta, epäonnistumisesta ja uudesta alusta. Ei koskaan luovuteta!
VastaaPoista