perjantai 15. joulukuuta 2017

Ajatuksia ensi vuodesta

Minulla kummittelee nyt mielessä jo ensi vuoden (mukamas) terveellisempi ja hitaampi elämä. On vähän sellainen olo kuin olisi malttamattomana lähtökuopissa. Mietin myös tätä blogia, että onko tästä itselleni hyötyä vai voisinko aloittaa esim. Instagram-muutospäiväkirjan. Mistä olisi eniten tukea ja tsemppiä itselle? Eniten tässäkin ehkä kaipaan sitä kontaktia, keskustelua, lukijoiden ajatuksia. Mutta eihän ihmiset ehkä tällaiseen tuntemattomaan blogiin löydä ja kommenttejakin jättää harva. Projekti tuntuu yksinäiseltä.

Olen myös ajatellut ryhtyväni kuvaamaan itseni joka viikko. Suunnilleen samaan aikaan ja samassa paikassa, samoissa alusvaatteissa. Muutos ehkä motivoisi eniten?

Ideoita kellään. Miten tähän ryhtyisi ja saisi vastakaikua, mistä tukea ja apua?

Haaveilen muuten myös sellaisesta alusvaatteesta joka tukisi koko keskikroppaa. Sellainen, jolla saa itsensä haarniskamaiseen pakettiin ja voisi kokeilla vaikka hölkätä ilman että maha ja tissit paiskoo sinua miten sattuu (kivuliaasti ja rumasti). Sellainen missä olisi napakka olo liikkua. Onko olemassa? Mitä muuta innostavaa voisi alkuvuoteen hankkia? Talveen pitävät ulkoilukengät? Uusi sporttinen takki?

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Ärsyttää, turvottaa, turhauttaa.

Pitkästä aikaa. Ei mitään uutta kerrottavaakaan kyllä, ikävä kyllä :(

Paino edelleen 122-123 kg tienoilla, välillä turvottaa tosi paljon ja kiire töissä aiheuttaa sekavaa epäsäännöllisyyttä. Eikä mitään kuviteltua ja pientä, vaan ihan hirmuna ollut syksyn aikana ulkomaanreissuja, iltahommia, aikaisia aamuja, pitkiä palavereita ja kaikkea siltä väliltä. Välillä ehdin olla kotona päivän ja nippanappa pyykit kuivuu, välillä sitten parikin päivää jolloin aika menee sohvalla voimia keräillen ja herkutellen... Ensi vuodeksi olen tehnyt lupauksen itselleni hidastaa ihan toden teolla. Jätän pois tietyt yhdistystoimintaan liittyvät vastuut ja tehtävät, en lähde kaikkiin pieniin työkyselyihin mukaan ja keskitän työaikani tuottavasti ja tiiviisti, lopun ajan lepään ja ulkoilen ja vietän aikaa enemmän miehen ja ystävien kanssa. Siihen oheen sopisi mainiosti terveellisempi ja reippaampi elämä, mutta en laita odotuksia tai paineita liian korkealle.

Täytän ensi syksynä 36. Yritän pitää mielessäni sellaisen "nyt jos koskaan"-filosofian. En tiedä mistä löytäisin apua tähän projektiin. Personal trainerit keskittyy (oman kokemukseni mukaan) liikaa kuntoiluun ja liikkumiseen, minä saattaisin kaivata enemmän vaan yleistä seurantaa, puhumista ja henkistä tukea. Jotain mikä pitää motivaatiota yllä. Vinkkejä tähän? Onko hyviä kokemuksia?