Jotenkin lomareissun ja juhannuksen jälkeen tuntuu ihan rehellisesti sanottuna siltä, että ei kiinnosta nyt tämä projekti. Taas eilen kävin omalla vaa'alla ja lukema oli taas ihan mitä sattuu. En kehtaa edes sanoa, paitsi että sanonpa: 111,2 kg. Melkein kilo siis vajaassa viikossa lisää?! Ymmärrän kyllä että viikonlopun viinittely ja grillaaminen vaikuttavat, ja kenties alkoholi jumiuttaa sen lisäksi elimistön muutenkin pitkäksi aikaa vaikka yrittäisi tiukata röpöttelyjen jälkeen. Nyt vaan ei oikein innosta tämä tahti. Piti olla pysyvää tällainen hidas ja sitten parissa viikonlopussa saisin kuitenkin helposti kaiken takaisin? Onko minua nyt taas huijattu :)
Noh, en ole heittämässä pyyhettä kehää, kirvestä kaivoon tai hanskoja naulaan, mutta kyllähän tämä pistää miettimään. Jostain syystä nyt töissäkin on erikoinen vaihe - välillä vilkasta, välillä kehittelen kaikkea erikoista lisätekemistä ja askaretta ihan omatoimisesti ja koko ajan on jotain meneillään. Aika pahassa jamassa myös rahatilanne, se stressaa taustalla valtavasti. Kuvittelin, että se oman itsensä "kuntouttaminen" ja parempi olo auttaisivat kääntämään myös firmaa oikeille urille, mutta asiat ovat niin monien tekijöiden summia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, että en tiedä mikä on loppujen lopuksi mitäkin. Onko stressi syy tähän väsähtämiseen vai repsahtelu syynä huonoon omatuntoon ja vointiin ja sitä kautta töissäkin asiat rönsyilee?
Eikä tässä sinänsä mitään isoa katastrofia ole tapahtunut. Ihmettelen vaan suuresti tuota nousua taas ja mietin tätä kahden kuukauden saldoa. En ole syönyt jäätelöä, karkkia, pullaa. Eilen söin lounaalla Kotipizzan Kotzonen, josta en oikeastaan edes tykännyt. Harmitti vähän. Vedenjuonti on vähän unohtunut, siinä yritän nyt taas tsempata. Samoin fiksummat eväät töihin, järkevä aamupala. Niihin myös huomiota nyt. Tänään ostin kaupasta taas perinteiset varustukset: salaattitarpeita, kanasuikaleita, lohta, pähkinöitä, rahkaa, raejuustoa, banaaneja, mustikkakeittoa... Sitten mies keksi haluta suklaamunkin ja sellaiset ostettiin. Kysyin vielä autossa, että oliko nyt järkevää ja todettiin että ei ollut. Silti söin sen munkin. Mitä ihmettä? En yleensä syö tuollaisia edes. Pilasin silläkin nyt yhden hyvin menneen päivän ja sitten ihmettelen tässä miksi paino heittelee.
(Silti taas se järkeilijä päässäni miettii, että eivätkö normaalit ihmiset koskaan syö sitä yhtä munkkia?)
Pää pystyyn! Mä luulen, et niiden "normaalien" ihmisten paino heittelee kuule parilla kilolla suuntaan ja toiseen ihan samalla tavalla, mutta ei he sitä välttämättä tiedä kun eivät hyppää vaakaan joka viikko tai edes joka kuukausi. Ja onhan sekin fakta, että toiset ei liho vaikka vetävät millasta settiä! Kun taas minä esimerkiksi kerään hirveet pöhöt kaikesta "paheellisesta" mitä edes nuuhkaisen. Ei ole reilua, mutta näin se vaan menee.
VastaaPoistaSitten taas tohon sun tilanteeseen :) Stressi voi ihan helposti nostattaa ja jumituttaa painoa. Myös kuukautiskierto eri vaiheissaan voi vaikuttaa painoon. Tässä nyt on vaan se ongelma, et sitä vaakaa ei sais kytätä liian usein (joo tiedän, että itse välillä hyppäsin siinä suunnilleen joka päivä, onneksi oon siitä vähän päässyt eroon vaikka pari kertaa viikossa käyn edelleen..). Mut niin... varmasti myös se herkuttelu ja viini vaikuttaa. Saisitko ruoskittua itsesi vaikkapa 2-3vkon TÄYSIN herkuttomalle ja alkoholittomalle "kuurille"? Näkisit vaikuttaisko se positiivisesti tulokseen. Kyllähän herkutellakin pitää ja kokoaikaa ei tarvii vetää nollalinjaa, mut valitettavasti meillä joilla on halu saada paino alas niin niitä herkkupäiviä on vaan vähennettävä. Sit kun haluu ylläpitää, niin kaloreita saa tulla vähän enemmän.
Tsemppiä kovasti! Jos nyt tuntuu ettei jaksa keskittyä mihinkään pudottamiseen, niin koita pitää se mitä oot jo saavuttanu! Kyllä se siitä taas alas lähtee :)
Kiitos Anu! Viisaita sanoja. Tuo tiukka kuuri voisi tehdä hyvää. Sillä keinolla (edes pari tiukkaa päivää) taisin joskus neuvoa muitakin, mutta itse en saa aikaiseksi. Ärsyttää. Kokeilen ensin vaikka tiukasti loppuviikon ja jos sujuu niin jatkan ensi viikon. Jos ei vaan lähde niin sitten tasapainoilen hetken ja kerään motivaatiota jostain. Jospa tuo stressi ja hormonitkin kohta tasoittuisi. Kiitti paljon kannustuksesta!
VastaaPoistaHyvin se menee, kun et anna periksi. Sulla on tuossa painonpudotuksessa sentään järki matkassa, toisin kuin minulla. Itse yritän juosta vauhdilla seinästä läpi, sinulla on selkeästi enemmän malttia. Veikkaan, että valitsemasi tie on paljon parempi. Voimia matkallesi!
VastaaPoistaKiitos paljon. Yritän muistaa tuon sivupalkin mietelauseen.. Toivotaan että tää vaihe menee pian ohi. Onneksi ei ole kiire. Tällä tahdilla parin vuoden päästä olen jo aika paljon hoikempi :D
VastaaPoista