Ajatuksia ensi vuodesta

Minulla kummittelee nyt mielessä jo ensi vuoden (mukamas) terveellisempi ja hitaampi elämä. On vähän sellainen olo kuin olisi malttamattomana lähtökuopissa. Mietin myös tätä blogia, että onko tästä itselleni hyötyä vai voisinko aloittaa esim. Instagram-muutospäiväkirjan. Mistä olisi eniten tukea ja tsemppiä itselle? Eniten tässäkin ehkä kaipaan sitä kontaktia, keskustelua, lukijoiden ajatuksia. Mutta eihän ihmiset ehkä tällaiseen tuntemattomaan blogiin löydä ja kommenttejakin jättää harva. Projekti tuntuu yksinäiseltä.

Olen myös ajatellut ryhtyväni kuvaamaan itseni joka viikko. Suunnilleen samaan aikaan ja samassa paikassa, samoissa alusvaatteissa. Muutos ehkä motivoisi eniten?

Ideoita kellään. Miten tähän ryhtyisi ja saisi vastakaikua, mistä tukea ja apua?

Haaveilen muuten myös sellaisesta alusvaatteesta joka tukisi koko keskikroppaa. Sellainen, jolla saa itsensä haarniskamaiseen pakettiin ja voisi kokeilla vaikka hölkätä ilman että maha ja tissit paiskoo sinua miten sattuu (kivuliaasti ja rumasti). Sellainen missä olisi napakka olo liikkua. Onko olemassa? Mitä muuta innostavaa voisi alkuvuoteen hankkia? Talveen pitävät ulkoilukengät? Uusi sporttinen takki?

Ärsyttää, turvottaa, turhauttaa.

Pitkästä aikaa. Ei mitään uutta kerrottavaakaan kyllä, ikävä kyllä :(

Paino edelleen 122-123 kg tienoilla, välillä turvottaa tosi paljon ja kiire töissä aiheuttaa sekavaa epäsäännöllisyyttä. Eikä mitään kuviteltua ja pientä, vaan ihan hirmuna ollut syksyn aikana ulkomaanreissuja, iltahommia, aikaisia aamuja, pitkiä palavereita ja kaikkea siltä väliltä. Välillä ehdin olla kotona päivän ja nippanappa pyykit kuivuu, välillä sitten parikin päivää jolloin aika menee sohvalla voimia keräillen ja herkutellen... Ensi vuodeksi olen tehnyt lupauksen itselleni hidastaa ihan toden teolla. Jätän pois tietyt yhdistystoimintaan liittyvät vastuut ja tehtävät, en lähde kaikkiin pieniin työkyselyihin mukaan ja keskitän työaikani tuottavasti ja tiiviisti, lopun ajan lepään ja ulkoilen ja vietän aikaa enemmän miehen ja ystävien kanssa. Siihen oheen sopisi mainiosti terveellisempi ja reippaampi elämä, mutta en laita odotuksia tai paineita liian korkealle.

Täytän ensi syksynä 36. Yritän pitää mielessäni sellaisen "nyt jos koskaan"-filosofian. En tiedä mistä löytäisin apua tähän projektiin. Personal trainerit keskittyy (oman kokemukseni mukaan) liikaa kuntoiluun ja liikkumiseen, minä saattaisin kaivata enemmän vaan yleistä seurantaa, puhumista ja henkistä tukea. Jotain mikä pitää motivaatiota yllä. Vinkkejä tähän? Onko hyviä kokemuksia?

Onnistunut Juhannus!

Heippa pitkästä aikaa. Kiireinen kevät nielaisi kaiken ajan ja suurimman terän tältä projektiltakin, mutta olen sentään tasaisin väliajoin raportoinut personal rainerille ja nyt viime viikolla ehdittiin pitkästä aikaa treenatakin.

Välillä paino nousi hetkellisesti vielä isompiin lukemiin ja silloin iski taas kiukku. Jätin kokonaan leivän ja muut mössöt, otin kiireavuksi töihin patukat ja keittopussiateriankorvikkeet. Söin kuitenkin 1-2 kertaa päivässä myös normaalia ruokaa, lähinnä kasviksia lihalla tai kanalla + munia. Tipahti saman tien viikossa paino 2,5 kiloa! Pe-aamu 119, kg. On se siis uskottava, että joku tietty keino vaan itselle sopii.

Nyt on siis hyvä buugi ja vaikka jussina tuli ilolientä nautittua, on syömiset pysyneet kevyinä myös nämä lepopäivät. Ensi viikolle suunnittelen pari liikuntakertaa ja edelleen kevyita syömisiä.

Tsemppiä muillekin kesään!

Homma etenee

Moro taas!

Nyt on pidetty kaksi tapaamista PT:n kanssa ja fiilis on hyvä! Ekalla kerralla juteltiin vaan että millaista palvelua kaipaisin ja tehtiin sopimus, tokalla kerralla otettiin lähtöpaino, vyötärönmitta ja käytiin ruokavinkkejä läpi. Tätä ennen olin pitänyt rehellisesti ruokapäiväkirjaa ja olihan se kauheeta tekstiä kyllä: syömistä autossa, tietsikan edessä kiireellä töissä, aamupala kokonaan välistä ja sitten yhtäkkiä isolle lounaalle. Paino heitteli joka pvä mitä sattuu ja turvotti.

Nyt olen jo hyvän tovin onnistunut mielestäni syömisissä nappiin. Ei mitään erikoisen tiukkoja päiviä, vaan nälänhallintaa ja tasaisemmat välit. Nyt myös oli kaupasta varaa ostaa kotiin järkeviä juttuja useammaksi pväksi: raejuustoa, kananmunia, tonnikalaa, täysjyväspaghettia, kasviksia, mehukeittoa ja sokeroimatonta mysliä. Itselleni on onni, että kaikki tällainen myös maistuu ja kuulostaa hyvältä. Äsken vedin aamupalan jossa oli paistettu muna (ei suolaa), minitomaatteja, kurkkua, raejuustoa ja kaksi kalkkunanakkia. Ihan huippu aamupala! Kelpaisi koska vaan.

Painokin on jo pudonnut viikossa reilun kilon. Mutta lupasin PT:lle että en liikaa sitä kyttää kun niitä nesteen heilumisia tulee kuitenkin. Kerran viikossa ja raportointi hänelle samoin.

Tuntuu lupaavalta. Raha-asiat on helpottaneet, nukun älyttömän hyvin, olo on energinen ja innostunut. Meinasin harkita sähköpyörän hankintaa - olisi kätevä pitkää matkaa polkea ilman että se on liian vaikea homma (eli ei tule lähdettyä lainkaan). Katsotaan eteneekö se ajatus. Jos on kokemusta sähköpyöristä niin kuulisin mieluusti :)

Iloista ja kevyttä vappua!

Personal Trainerille!

No niin. Seilaaminen vaihtui sitten tasaiseksi nousuksi ja ottaa päähän ihan hurjana. Tavoiteaikataulu karkaa kohta käsistä ja nyt on pakko saada homma kunnolla alulle. Olen sopinut tapaamisen personal trainerin kanssa ja räätälöidään mulle jonkinlainen valmennus. Muutamia asioita, joita olen ajatellut siellä ottaa esille:

- Ensisijainen tavoita painonpudotus alle 100 kg:n ja peruskunnon kohotus, energisempi olo
- En pidä kuntosalihommasta ja tiedän/tunnen/arvaan itseni ettei tule kestämään se touhu.
- Haluaisin joskus jaksaa juosta. Ensin vaikka kilsan, joskus ehkä viisi?
- Tykkään tanssillisista tunneista ja menevistä ryhmäliikuntajutuista
- Syömisen ongelmat epäsäännöllisyys, huono laatu, suolaisen/rasvaisen himot
- Miten yhdistää suunnitelmallisuus ja liikkuminen äärimmäisen kiireiseen työhön: hotelliyöpymiset, matkat, junassa syöminen ym. käytännön hankaluudet.
- Henkistä tukea kaipaan: juttelua, seurantaa, motivointia, pohtimistehtäviä...

Mitähän muuta?

Seilaa seilaa

Sain mukavasti salaatin, proteiinin ja hedelmien syönnillä, kerran viikossa urheilulla ja sopivalla veden juomisella pois jo yli 2 kg. Olo oli reipas ja mukava, elämä oli silti normaalia ja helppoa eikä tuntunut "laihduttamiselta". Ajattelin että hyvä tahti ja hyvä menetelmä. Tänään kaikki tullut takaisin. Mitä ihmettä mun kropassa tapahtuu? En jaksa tätä yhtään kun ei voi tuloksiin luottaa yhtään. Vituttaa. Sen takia varmaan aiemmin aina olen innostunut (ja osin onnistunut) pussikeittohommien ja patukoiden kanssa kun oikeasta TAPAHTUU jotain eikä yhden tukevan lounaan jälkeen ole kaikki taas lähtöpisteessä.

Maltti on valttia mutta ei tämmöstä hermo kestä.

Liikunnan riemua (not!)

Hei vaan ja olipa kiva kuulla, että teitä siellä vielä on :)

Tuntui oudolta aloittaa pitkästä aikaa taas kirjoittaminen tänne ja joskus alkuvaiheessa pohdiskelinkin, että riittääkö mulla tähän pitkäjänteisyys. Mutta olenpa näköjään aina uskaltanut palata kuitenkin jatkamaan siitä mihin on jääty tai mihin taas palattu. Oikein naurattaa kun katson tuota sivupalkkia, aloituspaino helmikuussa 2016 120,6kg ja nyt ollaan reilun vuoden päästä taas ihan samassa! Haha. Välillä käytiin jossain jo 110 kilon luona melkein, sitten keräiltiin kaikki takaisin. Mitä kettua?

Noh. Nyt ei katsota menneeseen vaan tulevaan. Tänään kävin jo toisen kerran pelaamassa sulkapalloa tunnin verran ja hyvinhän se meni. Liikunta ei ole mulle nautinto (voiko olla jos polvien ja selän päällä keikkuu 120 kiloa painoa?) mutta sulkapallo on jotenkin hauskaa ja aika menee nopsaan. Toinen mukava olisi ne tanssilajit kuten zumba ja afro dance. Aionkin niitä nyt pitää silmällä jos sattuisi liikuntakeskuksissa sopivia aikoja.

Kiitos Plussapallolle mukavista toivotuksista! Elämäntilanteen korjaantuminen (henkisesti, ammatillisesti ja etenkin taloudellisesti) antaa ihan eri tavalla energiaa keskittyä muihin asioihin kuin selviämiseen. Eikös ne myös sano, että stressi estää painonpudotuksen kun kroppa on koko ajan jossain paniikissa? Ehkä nyt sitten helpottaa senkin osalta.

Koska olen laiska ja yksinkertainen mimmi niin ajattelin kokeilla noita Balanssi-valmisruokia töihin mukaan ja joskus kotonakin. Ravintoarvot olisi tiedossa, ne on vähäsuolaisia ja gluteenittomia. Ei ihan huonoja voi olla. Tiedän että nyt suurempaan kokkailuun minusta ei ole, joten ehkä edes siellä eineshyllyllä voi yrittää parhaansa. Myös keitot, rahkat ja marjat listalle.

Pitkästä aikaa! Uusi alku...

Moikka vaan pitkästä aikaa. Lukeeko siellä joku vielä - kommentoikaa jos näin on? :)

Ihan karmean pitkä aika on edellisestä postauksesta. Paino on seilannut edelleen sen jälkeen jossain 114-120 kg:n välillä ja yläreunalla ollaan nytkin. Paha mieli siitä, mutta en voi olla tippaakaan onneton sillä olen aloittanut uudessa MAHTAVASSA työssä, rahahuolet alkaa hälventyä (vaikea kuvailla kuinka helpottavaa se on, itken onnesta ja helpotuksesta lähes päivittäin).

Nyt aion taas ryhdistäytyä ties kuinka monennen kerran ja tähdätä hyvään oloon kesäksi. Kiloista viis, mutta olo pitää saada kohdalleen jotta jaksan töissä. Työhön liittyy paljon reissaamista ja epäsäännöllisyyttä, joten haluan pitää itseni tasaisesti energisenä ja pystyä tekemään parhaani.

Eli 120kg ja alas mennään, elokuun lopulle tavoite on alle sadassa. 99,9 kg siis. 24 vkoa aikaa, alle kilon tahti viikossa. Ei mahdotonta? Vai onko mulle?

Paluu arkeen

Viikonlopun juhlat ja minireissu on heitetty. Syömispainotteista oli vahvasti, mutta onneksi myös paljon kävelyä ja vain kohtuullisesti viinaksia. Nyt odotan jo innolla, että pääsen taas kevyeen rytmiin heti takaisin ja pudotuksia mittailemaan. Katsotaan parin päivän laskeutuminen ja sitten varmaan saadaan todellisia lukemia. Olo on ihan hyvä  kyllä :)

Pientä pudotusta

Hyvin on taas mennyt viime päivät. Aika sopivasti sellaista kevyttä ja tiukkaa, yhdistettynä pieniin määriin normaalia ruokaa. Vähän yksipuolista on töissä ja kotona eväs ollut, mutta se selkeys on nyt hyväksi. Pääpainona ollut raejuusto, mantelit, kinkku tai tonnikala ja pikkutomaatit. CB-pusseja löysin vielä, puuroja oli jäänyt ainakin (ällömakeita) joten niitäkin välipalana ollut. Samoin se Nutrilettin cruchy & salt -suklaapatukka on vakio.

Tänä aamuna oli paino 114,3 kg eli edellisestä punnituksesta -0,3kg. Olo on hyvä ja toiveikas, tällainen linja voisi nyt pysyäkin ihan pidemmän aikaa. Yhdistelmä ateriankorvikkeita, kevyitä juttuja ja normiruokaa. Puhdistavaa teetä ja vettä yritän muistaa juoda reippaasti.

Kaljamahainen lady kommentoi tuolla aiemmin sitä salaattiasiaa, että ei oikein tule kylläiseksi tai muutenkaan tykkää salaateista ja ne pitäisi sisältää kaikkea ruokaisampaa/hyvää. Mulla on aina ollut (ja on) ihan sama vika. Silloin pari vuotta sitten innostuin kovasti tekemään salaatteja, joissa oli lähinnä lohta, fetaa, avocadoa ja pähkinöitä. Ihan huippuhyvää oli, mutta painohan se oikein tuollaisella laskenut :D Itseäni ihan älyttömästä kyllästyttää salaatit, joissa on sitä isoa vihreetä riekaletta - ei maistu miltään ja hankala syödä. Siksi mun "salaatit" onko usein jotain kivempaa, kuten raejuustoa ja herkkusientä ja lihaisia juttuja. Mutta jos vaan sotkee kaikkia kylmiä aineita, niin kutsun sitä salaatiksi! Heh.