Mutta valitettavasti nämä näkymät ja into liittyvät enemmänkin työasioihin kuin painonhallintaan. Tietysti toivon, että parempi vointi työssä ja into tehdä vaikuttaisivat myös olemukseen positiivisesti muutenkin.
Nyt näyttää vähän paremmalta. En tiedä uskallanko firman suhteen toivoa liikoja, mutta lohduttaa sekin että ehkä loppu ei ole niin lähellä kuin miltä aiemmin tuntui. Saan vähän armonaikaa miettiä miten tästä edetään ja ainahan on mahdollisuus, että jotain mullistavaa tapahtuu ja kaikki kääntyykin hyväksi. Joka tapauksessa nyt on vähän parempi tunnelma asioista ja muutama uusi juttu tuo intoa elämään ihan yleisellä tasolla. Väsymys ja univelka vähän vaivaavat kun olen niin paljon asioita öisin noussut murehtimaan ja itkemään, lisäksi eilen messu- ja työreissun jäljiltä olin kotona vasta klo 12 yöllä ja nyt taas kuudelta ylös. Joskus tuntuu, että elimistö käy ylikierroksilla. Säikähtelen helposti, pulssi on kova ja koko ajan on tunne että olen jotenkin "hätääntynyt" tai ihan kuin jännittäisi joku vaikka niin ei ole. Elimistö on sellaisessa oudossa valmiudessa. Tästä varmaan jollain ammattilaisella olisi enemmän tietoa, tuollaisen pitkään (jo vuosia) jatkuneen stressitilan vaikutuksen ihmisen systeemeihin. Joskus tuntuu, että pitäisi vaan ottaa muutama viikko, että ei keräisi mitään ylimääräistä itselleen vaan päättäisi käydä töissä normaalin työajan ja sitten menisi lenkille, saunaan ja nukkumaan. Nyt on reissua, harrastetta, tekemistä, menemistä, kurssia, työtä, tapaamisia, palavereita, projekteja, talkoohommia.... Ja tahallani en näitä itselleni kerää enkä ilolla aina, mutta toisaalta muutama noista jutuista on juuri niitä, jotka antavat intoa ja tekemisen iloa muun murheen keskelle. Olen alkanut pelätä niitä mietteitä, että "kunhan tämä homma on tehty" ja "kunhan tästä kuukaudesta selvitään"... Samaan aikaan saa lukea kamalia uutisia maailmalta, lähempänäkin on surullisia menehtymisiä, pahoja onnettumuuksia liikenteessä - ja silloin sitä miettii että mitä tässä odotetaan? Mihin tämä kaikki tähtää? Se paniikki, ryntäily ja hätäkö näistä vuosista jää mieleen? Pelko, ahdistus, raha. Ihmiset on täällä pallolla tallaamassa osana luontoa ja koko tätä ketjua. Mutta kun tuottavuus, talous, maksukysy, velka. Mitä järkeä?
Ohhoh, tulipa avautuminen. Kunpa voisin joskus julkisesti ja omalla naamalla kertoa kaiken, mikä tässä yrittämisessä painaa. Se olisi karmeeta luettavaa ja osittain tietysti siksi, että itse en ole osannut, tajunnut, jaksanut. Siksi sitä ei kehtaa valittaakaan. Jos epäonnistunut yrittäjänä niin todennäköisesti se on oma vika. Ja kyllä muistaa perintäfirmat, haastemiehet ja käräjät veloittaa vielä niistä vähistäkin ropoista, joita yrität kerätä. Huuuuuuuuh! Taas sydän hakkaa ja henki ei meinaa kulkea.
Lähdepä näissä fiiliksissä sitten iloisesti lenkkarit loistaen tuonne metsään kun pitäisi jo olla töissä ja sata asiaa tehty. Noh. "Sitten kun" ja "kunhan tässä".
Toivotaan, että se aika joskus tulee. Kyllä täältä noustaan! Aina voi karata ulkomaille. Siellä olisin varmasti hoikka ja ruskea ja onnellinen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti