Hiton haaste. Nyt olisi varmaan jo haastetta siinä, että pudottaisin 1 gramman päivässä! Se olisi tän blogin otsikon mukainenkin, heh. 1 gramma päivässä olisi 365gramma vuodessa, vajaa puoli kiloa. Ehkä se onkin nyt ollut se tahti jos kokonaiskuvaa katsoo. Surkeata.
Nyt pitää katsoa peiliin, katsoa itseään syvälle silmiin ja sisimpään. Suurin ongelma on se, että olen laiska ja saamaton. Ainakin tämän asian suhteen. Olen nyt tehnyt keskimäärin 10 tuntisia työpäiviä, kahden yrityksen merkeissä ja lisäksi pientä sivutuloa harrastustoiminnasta. Eli en saamaton, sillä teen teen teen teen koko ajan selvitäkseni luvatuista töistä, maksuista, veroista, viivästyksistä.
Onko nyt siis huono aika kropan ja elämäntavan muuttamiselle, kun elämä on päivästä toiseen selviytymistä? Olen pohtinut tätä aiemminkin ja PT-suhteen päätyttyä hän sanoikin, että nyt ei ole oikea aika tälle lisäpaineelle, mutta itsestään pitäisi pitää silti huolta. Jotta jaksaisi tehdä tehdä tehdä ja selvityä eteenpäin. Olisipa hieno kuulla muilta yrittäjiltä mikä tämän tasapainon salaisuus on? Keskitynkö töihin kunnes hieman helpottaa ja otan sitten aikaa itselle, vai laitanko itseäni kuntoon tässä samalla ja saan voimia ja energiaa siihen työn tekemiseen?
Nyt olen huomannut herkuttelevani tavallista enemmän. Aiemminhan ei mitään karkkia tai pullaa tullut syötyä, mutta nyt kiireisen työn keskellä on ihanaa hetkeksi pysähtyä, keittää kahvit ja syödä joku leivos. Miksipä ei? Ei se herkutonkaan minulla toiminut näköjään - välillä siis tällainen 'hälläväliä'-fiilis. Se ei ole hyvä, mutta rentoa.
EN - SAA - OTETTA - MISTÄÄN!
Pohdin taas niitä aiemmin kirjoittamiani ohjeita. Pidä lenkkivaatteet valmiina ja helposti saatavilla, pidä aina kaapissa salaattiaineksia, lohta, pähkinöitä, rahkaa, hedelmiä... Katso peiliin ja kysy mitä helvettiä sä teet nainen?! Käy vaa'alla ja kohtaa totuus, ota pari päivää tosi tiukkaa, pääset taas vauhtiin. Pidä viikko viljatonta ja sokeritonta. Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus palauttaa kurssi takaisin uomiin.
Mitäs jos sä heivaisit sen liikuntapakon nyt taka-alalle ja keskittyisit siihen että kaiken tuon työmäärän ohella söisit säännöllisesti ja ihan vaan lautasmallin mukaisesti? Kakuistakin voisit valita vähän kevyemmät versiot (juustokakut tms.?). Tiedän, että makean ja hiilarin syömisestä tulee nopeasti kierre ja riippuvuus ja sitä huomaa ihan alitajuisestikin napsivansa tai käyvänsä kaapilla.
VastaaPoistaMä olen ihan varma, että sä lähdet tästä nousuun. Tää syksy on ollut pimeä, märkä, kylmä ja rankka meille monelle ja siihen lisättynä paljon töitä, niin eipä ole ihme, että väsähtää laihduttamiseen! Tsemppiä!
Voimia ja tsemppiä sinne! Ja uskoa tulevaan. Itselleni syvissä vesissä rypeminen on saattanut merkitä myös uutta alkua. Kun olo käy tarpeeksi tukalaksi, on muutosta alkanut tapahtumaan. Liittyy muuhunkin kuin painoon. Jospa sinullakin on käy näin <3.
VastaaPoistaMaija Vilkkumaan biisiä lainatakseni, vielä me noustaa ja maailmalle näytetään vielä jonain päivänä:) tai jotain sinnepäin! Mä olen miettinyt että ensi kesään on paljon aikaa, ehtii vielä tekemään paljon muutoksia! Viimeisessä tekstissäni just pohdin että milloin musta tuli ylipainoinen.... -Laura-
VastaaPoistaHyviä ajatuksia ja mä yhdyn Iiriksen kommenttiin siinä mielessä, että jos sulla on pitkät ja raskaat työviikon niin älä suotta yritä olla yli-ihminen, sillä pelkällä ruokavaliolla laihtuu aika pitkällekin! Sitten kun on kyseessä ne "viimeiset kuuluisat kilot" niin sitten ei riitä enää että ruokavalio on kunnossa, vaan pitää myös harrastaa sitä liikuntaa säännöllisesti. Voin sanoa, että elo-syyskuu oli itsellekin vaikeaa ja useammin tuli käytyä karkkipussilla kuin olisi pitänyt ja näin herkkukierre oli valmis! Nyt taas kuukauden tiukasti olleena, en edes mieti tai kaipaa karkkeja (ainakaan jatkuvasti!) vaan mieliteot on pysyneet kurissa. :) Sulla kuitenkin kun painoa on vielä yli sata kiloa niin saat varmasti ruokavaliota muuttamalla tiputettua 20 kiloa pois! Ja se taas motivoi aloittamaan liikuntaa ja sen jälkeen homma rullaa kuin itsessään. ;) Ei tosiaan kannata luovuttaa kokonaan, sillä selkeästi et kuitenkaan ole tyytyväinen "tähänkään olotilaan". Ja toivottavasti et loukkaannu näin suorasta kommentista, haluan vaan parhaani mukaan yrittää auttaa sinua pääsemään alkuun. Jos kuitenkin tuntuu että nyt ei rahkeet riitä niin sitten ei riitä. Sitten on vaan odotettava parempaa aikaa ja keskityttävä muihin hommiin ensin. :) Tsemppiä!
VastaaPoistahttp://pudotus.blogspot.fi