Sen verran tuosta murheesta, että firman kanssa on ollut todella harmilliset ja tiukat paikat. Näyttää siltä että loppu on lähellä ja siksi olen joutunut painamaan hommia hurjalla tahdilla (nyt kun kysyntää vihdoin taas on). On sekavat tunnelmat kyllä, kun toisaalta toivoisi voivansa jatkaa, toisaalta tekisi jo mieli luovuttaa tämä yrittäminen (heh). Nyt pitäisi painaa rahaa jotta saa velkoja pois ennen kuin lyö homman pakettiin, mutta toisaalta jos sitä rahaa nyt tulisikin niin olisiko kuitenkin toivoa jatkaa... Tällaisia asioita tässä on nyt pohdittu ja samalla tahkottu ihan hirmuisesti hommaa. Ja viime viikko olikin tosi tehokas ja rahakas ja kaikki sujui kuin tanssi! Tanssiaskeleita kohti loppua vai uutta toivoa, miten sen osaisi nyt ajatella? Siinä menisi 7 vuoden työ hukkaan ja tuntuu kuin joutuisi luopumaan läheisestään.
Paino on noussut, sen tiedän. En ole käynyt vaa'alla ja liikuntakin on nyt jäänyt. Samalla kuitenkin koen, että nyt tämä rahatilanne ja mielenterveys ja nukkuminen ja jaksaminen on etusijalla. Yritän tukea sitä syömällä edes jotenkuten säännöllisesti ja nukkua. Sekin on jo jotain!
Tämän murheen keskellä on ollut joskus vaikea olla iloinen, asiakaspalveluhenkinen ja jaksaa hymyillä. Sitten kun tulee jostain turhasta asiasta sanomista ja asiakas valittaa pienestä niin mennään ihan hilkulla ettei kuppi läiky yli. Tämä on meille kaikille joskus hyvä muistutus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti