Olen päättänyt katsoa totuutta silmiin ja hypätä viikonloppuna vaa'alle. Syy miksi ei huomenna on se, että eilen oli syntymäpäiväni (32v!) ja mahassa painaa kakku ja kaffet. Sitä paitsi maanantaina on syyskuu, olisikohan se hyvä hetki ottaa taas uusi lähtö?
Paino on noussut varmasti useita kiloja. Läskiksi on mennyt, mutta nyt teen jotain sille ennen kuin olen kerännyt kymmenen. Naurattaa melkein se paasaukseni jossain aiempana, että en ymmärrä miksi blogeissa eka menee niin hyvin ja syödään mustikoita ja rahkaa, sitten tulee hiljaista ja kilot on tulleet takaisin. Enkö sanonut, etten ymmärrä miksei se onnistumisen ilo ja hyvä olo riitä motivoimaan? Häh?! Muija katso peiliin NYT!
Olin kirjoittanut PT:n muistiinpanoihin että "pahinta mitä voi tapahtua on LUOVUTTAMINEN!" Nyt. Katse sinne peiliin. Nyt.
Tää on hei elämän harjoittelua. Niitä takapakkeja tulee ja mistä sitä ei opi, jos ei niistä. Kyllähän monissa blogeissa sitä takapakkia on, mutta mun mielestä sitä varten me täällä ollaan toisiamme tsemppaamassa että saadaan elämä ja kroppa kuntoon. Eli ei luovuteta, eihän! En mäkään luovuta vaikka tiedossa on pakollista painonnousua seuraavat 6 kk:)
VastaaPoistaKiitos Iiris, ihan oikeassa olet. Elämä heittelee monessakin mielessä... Ja onnea paljon sinne vauvan odotukseen! :)
VastaaPoistaMyöhästyneet synttärionnittelut! :) Ja turhaa jännitit, hyvinhän siinä oli käynyt!
VastaaPoista