Isoja ihmisiä, isoja muutoksia. Katselin kuvia ja tulin siihen tulokseen, että todella moni näistä painoa pudottaneista näyttää hoikkana ihan todella menestyviltä, ahkerilta ja reippailta. Itsehän toki tiedän varsin hyvin, että isokin ihminen on pätevä ja reipas yhtälailla, mutta jotenkin se näistä kuvista taas nousi mieleen, että kuinka paljon uskottavampi sitä omassa työssään olisi normaalikokoisena. Lisäksi kun oma työ on pitkälti esteettistä ja suunnitteluun painottuvaa, haluaisin käyttää vaatteia jotka korostaa omaa identiteettiä ja tyyliä (mielestäni mulla olisi tosi kiva vaatemaku!) mutta nyt se on ollut enemmän riippuvainen siitä mikä mahtuu päälle. Olen kyllä onnistunut löytämään kivoja juttuja enkä suostu tätimäisiin telttoihin, mutta olisihan se lookki jotenkin raikkaampi ja istuvampi jos painoa ei olisi 113 kg.
Luulisi, että tällaisetkin aatokset motivoisivat - ja nyt niin tekevätkin. Mutta mikä ihmeen pizza tai kakku voi olla niin hyvää, että mielummin valitsee sen kuin terveen, hyvännäköisen, reippaan olemuksen? En ymmärrä.
Ystävälleni tästä avauduin ja hän totesi, että onneksi minulle on suotu hyvänmallinen vartalo. Ja sehän myös innostaa kun tietää, että muodot olisi aika kivat kunhan saisi liialliset pois ympäriltä. Laitanpa tähän inspiroivan kuvan kauniista (isohkoista!) muodoista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti