sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Sulatusta sulkapallolla

No niin. Eipä tainnut sittenkään mennä se äitienpäivän seisova pöytä valintoineen ihan putkeen. Tarjolla oli niin montaa sorttia, että väkisinkin tuli jo alkupaloista aika täyteen. Ihania kaloja, savuhärkää, salaatteja. Pääruokaakin vielä mahtui ja sitten se yleensä vähiten minua kiinnostava, eli jälkiruokapöytä oli sekin aika ihana. Otin tosin vain maistiaiset, mutta kolmea lajia kuitenkin. Ihana suklaamousse, rahkapiirakka ja hyydykekakku... Jos jotain hyvää niin leivät, perunat ja suolaisimmat alkukalat jätin ottamatta ja söin kyllä sen verran vain, että olo oli täysi mutta ei ähky. Tämän syömisen jälkeen kyllä huomasi taas miten vääränlainen syöminen aiheuttaa sen "krapulan" hyvin pian kun ruoka on alkanut laskeutua. Suunpieliä repi haukotukseen ihan julmetusti ja vesi valui silmistä, väsytti ihan älyttömästi (enkä usko että edellisen illan booleilla ja muilla oli osuutta asiaan, koska kuitenkin sain hyvät yli 8 tunnin unet). Sitten nukahdettiinkin kotona hetkeksi sohvalle ja arvatkaapa vaan millainen tunnelma oli nousta kun kello hälyytti että nyt pitäisi alkaa lähteä sulkapalloilemaan.... Entinen minäni olisi aivan surutta tyrkännyt kellon hiljaiseksi ja jättänyt menemättä, miettien että ehtiihän sitä toiste, kun on pyhä ja lepopäivä ja kaikkea sössönsöötä. Mutta ei! Reppu pakattiin, mailat ja pallot kyytiin ja pelaamaan. Ja menipä kyllä hyvin! Pientä närästystä ja ruokaisia röyhtäilyjä oli pitkin matkaa, mutta peli kulki hyvin ja ihan kuin olisi jo sujunut paremmin verrattuna edelliseen kertaan. Nyt on hyvä mieli :) Mentiin vielä kaupan kautta ja nyt tänään on enää luvassa iltarahkaa ja huomiseksi ostettu valmiiksi kasvikset, kanat, raejuustot ja muut perusainekset. Siitä se uusi viikko taas lähtee käyntiin. Hyvä fiilis, lepsuilusta huolimatta into ja onnistumisen tunne säilyy tässä koko ajan.

Oon tuolla keskellä. Tyytyväinen itteeni, ilmeestä näkee:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti