Jambalaya!

Hellurei pitkästä aikaa. Joulut on nyt vietetty, kinkut syöty, suklaatakin ja paljon viiniä :) Ihanaa! Olo oli kyllä välillä aika tunkkainen ja närästävä, joten paluu arkeenkin on oikein tervetullutta. Olen parina viime päivänä jo vähän kevennellyt ja liikuntaa on tullut tanssilajien merkeissä. Nyt on vähän semmonen fiilis, että tästä saattaa taas lähteä uusi into. Hyppään lähiaikoina vaa'alle taas niin katsotaan millaisia lukemin alkaa vuosi 2015. Sellainen kutina on, että siitä tulee ihan hyvä vuosi. Työstressi on helpottanut kovasti, uusia juttuja juuri tuon tanssin merkeissä on tiedossa ja mieheni kanssa olemme taloprojektin kanssa aluillaan...

Olisikohan nyt ottaa ihan joku tavoite alkuvuodelle vai annanko mennä omalla painollaan? Tavoitteet ei suuresti ole toimineet ennenkään, mutta ehkä kutsumme sitä aktiivisemmaksi seurannaksi. Ja mikäli nousuja tapahtuu niin pitää reagoida niihin nopsasti eikä jäädä mussuttamaan.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

Ei uutta tältä rintamalta

Viimeksi vaa'alla tulos oli + 1,4 kg. Nyt lähti hanskat naulaan tän homman kanssa. Perkele. Katsotaan joulun jälkeen uudelleen.

Hyvää perjantaita!

Huomenna meinasin taas hypätä vaakaan ja katsoa, mitä tällainen normaalimpi syöminen ja pieni liikunnan lisääminen on tehnyt. Eilen oli mainio tanssitunti, tuli tosi hiki pienistä mutta tehokkaista liikkeistä :)

Onhan tässä viikolla tullut kahviteltua ja syötyä mm. kiinalaista, mutta katsoisin kuitenkin että melko normaalia elämää on ollut. Ei mitään älytöntä syömistä siis.

Lukemat kertoo sitten totuuden huomenna aamulla.

Kahden päivän tulos

Maanantaiaamuna paino oli siis kurjat 113,6 kg. Pari päivää olen mennyt tiukemmin, tosin eilen oli enemmän normaalia ruokaa kuin maanantaina ja töissä erikoispäivästä johtuen söin myös piparkakkuja :)

Tästä parista päivästä on tuloksensa -0,6kg. Jos miettii sitä asettamaani haastetta, niin nyt kahdessa päivässä sain aikaiseksi kuuden päivän tuloksen. Lähtöspurtti siis. Ja kuten epäilinkin, niin iso osahan noista viimeisimpinä aikoina kertyneistä kiloista on tuota "höttöä" joka lähtee aluksi nopsaan. Kun päästään taas sinne lähemmäs 110 kiloa, alkaa oikea työ. Mikähän olisi järkevä tavoite loppuvuodeksi? Jouluisin tulee syötyä, mutta myös ulkoiltua ja levättyä. Yleensä en ole joulunaikaan kerännyt erityisen paljon kiloja.

Kokeillaan nyt kuitenkin sitä 25 pvän haastetta. Aloitus oli siis 17.11. kilomäärällä 113,6 ja 13.12. painon tulisi siis olla 111,1 kg (hauska lukema!).

Uusi yritys haasteeseen siis!

Tämä päivä onnistui!

Jes jes jes!

Ihan mainio päivä monella tapaa. Mukaan mahtui huonoakin työhön liittyen (yrittäminen ja verottaja), mutta töissä oli myös kivaa puuhaa ja mainosten suunnittelua ja sellaista.

Nyt myös jo aamusta päätin, että kellontarkasti syön välillä aina jotakin ja se toimi hyvin! Vaati hieman suunnittelua, mutta siitähän se muulloinkin taitaa olla kiinni. Tässä tiukkailupäivän syömiskulku:

Klo 6.00, Herätys ja siirtyminen vessan kautta puoliunessa sohvalle
Klo 6.30 Kuppi kahvia rasvattomalla maidolla ja pieni siivu kauraleipää, juusto ja kinkku päällä. Aamun vitamiinit ja iso lasi vettä
Klo 10.00 EasyDiet-pussikeitto, makuna juusto-savuporo. Join lämpöisenä isosta kahvikupista.
Klo 10.30 Kahvi maidolla ja iso lasi vettä. Valmistelin seuraavan pussievään valmiiksi.
Klo 13.30 Pussieväs joka valmistui muutaman tunnin aikana jääkaapissa, suklaavanukas EasyDiet
Klo 15.00 Kahvi maidolla ja iso lasi vettä
Klo 16.30 Purkki tonnikalaa, muutama cashew-pähkinä ja 2 dl mustikkakeittoa
Klo 18.30 Iso lohisalaatti, seassa vähän pähkinöitä, viinirypäleitä, kanamunaa ja tomaattia. Iso tuopillinen vettä.

Nyt olen tässä. Olo on hyvä, ei tee kovasti mitään mieli. Vielä illaksi on varattuna vähän jogurttia, sitten on päivä paketissa. Jos sitä ei tee mieli niin jätän aamuun.

Uusi lähtö!

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Annoitte paljon tsemppiä ja ajateltavaa!

Nyt on tilanne se, että olemme lähtötilanteessa. Eilen uskaltauduin vaa'alle ja paino oli 113,6 kg. Ihan siinä samassa, missä kesälläkin. Nyt varmasti on pientä turvotusta menkoista ja viimeaikaisesta herkuttelusta, ja tunnetusti ennenkin painoni on heitellyt kilon-pari helpostikin muutaman päivän aikana. Se on nyt kuitenkin fakta. Sillä tiedolla lähden tähän uuteen viikkoon ja uudella innolla.

Olen päättänyt, etten liikaa rasita itseäni niillä liikunta- ja aikatauluvaatimuksilla, mutta yritän silti keskittyä syömisen rytmiin ja jätän pois turhat kahviherkut. En oleta tällä tulevan nyt mitään suurta muutosta mihinkään, mutta yritän tasapainottaa hetkeksi kaikkea ja saada sen herkuttelun kierteen poikki. Järkkään töihin mukaan fiksumpia eväitä ja suunnittelen vähän paremmin.

Näillä aatoksilla. Kahdet pikkujoulutkin on nyt takana ja uusia ei luvassa, joten tästä jouluun voi ottaa aika normaalisti ja jopa vähän tiukemmin. Tuolla kommenteissa Johanna oli oikeassa siinä, että kun löllöilyä ja syömistä on harrastanut liian pitkään, tulee vastaan se tukala olo ja sille tulee stoppi. Närästää, vaatteet puristaa, olo on tukala ja löllö.

Mitään en lupaa itselleni, mutta parhaani yritän.

LISÄYS KLO 8.30: JES! Teidän tukenne ja äskeisen pohdinnan ansiosta sain vihdoin aikaiseksi lähteä aamulenkille. Ei se pitkä ollut, mutta sattui sopivasti juuri tuohon päivän valostumiseen ja oli hieno hetki metsässä. Koiran kanssa on nyt löllöilykauden aikana lähinnä käyty aamupissalla pihassa ja heitelty palloa. Nyt meni puoli tuntia metsässä ja pari juoksuaskeltakin otettiin! Sit tulin suoraan suihkuun ja kertomaan teille :D Tästä on nyt kiva fiilis lähteä töihin.

Syviä vesiä

Hiton haaste. Nyt olisi varmaan jo haastetta siinä, että pudottaisin 1 gramman päivässä! Se olisi tän blogin otsikon mukainenkin, heh. 1 gramma päivässä olisi 365gramma vuodessa, vajaa puoli kiloa. Ehkä se onkin nyt ollut se tahti jos kokonaiskuvaa katsoo. Surkeata.

Nyt pitää katsoa peiliin, katsoa itseään syvälle silmiin ja sisimpään. Suurin ongelma on se, että olen laiska ja saamaton. Ainakin tämän asian suhteen. Olen nyt tehnyt keskimäärin 10 tuntisia työpäiviä, kahden yrityksen merkeissä ja lisäksi pientä sivutuloa harrastustoiminnasta. Eli en saamaton, sillä teen teen teen teen koko ajan selvitäkseni luvatuista töistä, maksuista, veroista, viivästyksistä.

Onko nyt siis huono aika kropan ja elämäntavan muuttamiselle, kun elämä on päivästä toiseen selviytymistä? Olen pohtinut tätä aiemminkin ja PT-suhteen päätyttyä hän sanoikin, että nyt ei ole oikea aika tälle lisäpaineelle, mutta itsestään pitäisi pitää silti huolta. Jotta jaksaisi tehdä tehdä tehdä ja selvityä eteenpäin. Olisipa hieno kuulla muilta yrittäjiltä mikä tämän tasapainon salaisuus on? Keskitynkö töihin kunnes hieman helpottaa ja otan sitten aikaa itselle, vai laitanko itseäni kuntoon tässä samalla ja saan voimia ja energiaa siihen työn tekemiseen?

Nyt olen huomannut herkuttelevani tavallista enemmän. Aiemminhan ei mitään karkkia tai pullaa tullut syötyä, mutta nyt kiireisen työn keskellä on ihanaa hetkeksi pysähtyä, keittää kahvit ja syödä joku leivos. Miksipä ei? Ei se herkutonkaan minulla toiminut näköjään - välillä siis tällainen 'hälläväliä'-fiilis. Se ei ole hyvä, mutta rentoa.

EN - SAA - OTETTA - MISTÄÄN!

Pohdin taas niitä aiemmin kirjoittamiani ohjeita. Pidä lenkkivaatteet valmiina ja helposti saatavilla, pidä aina kaapissa salaattiaineksia, lohta, pähkinöitä, rahkaa, hedelmiä... Katso peiliin ja kysy mitä helvettiä sä teet nainen?! Käy vaa'alla ja kohtaa totuus, ota pari päivää tosi tiukkaa, pääset taas vauhtiin. Pidä viikko viljatonta ja sokeritonta. Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus palauttaa kurssi takaisin uomiin.

Pentele soikoon!

Hiton haasteet. En saanut tähän mitään otetta nytkään ja päähän ottaa. Kohta lopetan syömisen kokonaan, menen jonnekin metsään elämään sienillä ja oksilla ja tulen pois vasta kun olen normaalikokoinen. Vituttaa kun paino vaan nousee, käsi syö, suu mussuttaa, kiire painaa, lunta tulee. Annan olla koko paskan tai sitten kerään sellaisen kiukun että kohta seuraavat 2 viikkoa pelkkää Nutrilett-patukkaa. Saatana.

Joo, tiedän että tämä ei ole ratkaisu. Mutta mikään muukaan ei tunnu olevan. Yli puoli vuotta ja nollassa on tulokset. Olen saamaton läski.

Haasteen alkumetrit!

Kylläpäs huonosti alkoi tuo itselleni asettama haaste, eli ei lainkaan. Nyt on kuitenkin ihan älyttömän hyvä fiilis ja tästä se lähtee! Kerron myöhemmin lisää, mutta nyt on taas noin 112,5 kg taulussa ja tuon haasteen mukaan 25 pvää aikaa pudottaa tuo 2,5 kg.

Raportoin huomenna lisää!

Oma haaste!

Olen hakenut hetken mielijohteesta mukaan Fit250-haasteeseen. Sinne haettiin neljää henkeä, joten isosta määrästä tuskin tulen valituksi, mutta sain tästä idea että voisi asettaa itselleni oman haasteen.

Jäin miettimään tuota lukua 250, ja jos olettaisimme että JOKA PÄIVÄ saisin pudotettua 50-100g painoa eli 0,35-0,7 kg/viikossa, olisin 250 päivän kuluttua 12,5-25 kiloa kevyempi. Ei hullumpi juttu, kun aikaa olisi melkein 8,5 kk! Ja vaikka mielummin tietysti tuo 25 kiloa, niin sekään ei tullu pahalta hommalta, 0,7 kg/viikossahan olisi kai ihan hyvä tahti?

En tiedä miksi puhun tästä ihan kuin se olisi uusikin idea ja onpas helppoa. Mullahan on ollut keväästä asti aikaa pudottaa vaikka 10 grammaa päivässä. Noh, okei. Sen verran ehkä olen pudottanutkin koska se tekee parisen kiloa. Heh!

Mutta jos nyt oikeasti ottaisi tarkemmin seurantaan tän pudotuksen määrän, ihan päivittäin. Ja jos tapahtuu pieni nousu, niin seuraava päivä otetaan tiukemmin. Jos tulee pudotus, jatketaan samalla linjalla. Konstit voisivat olla entiset: normaalia ruokaa vähemmän, tanssia ja lenkkeilyä aikataulun rajoissa, välillä kevennystä pusseilla ja patukoilla, töihin mukaan salaattia.

Otan haasteen ensin nyt pienempänä. Katsotaan 25 pvää ensin, tavoitteena 100g/pvä. Maanantaina 17.11. pitäisi olla 2,5 kg pois, huomenna aamulla otan lähtölukeman.

Tässä vielä mun päättäväinen kiukkunaama! SAA KANNUSTAA! :D

Tasaista menoa!

Hellurei.

Onneksi pahin työsuma alkaa olla ohi ja arki pääsee nyt hieman tasaantua. Paino on pysynyt samoissa, eli 110,5 kg:n tietämillä. Nyt on kyllä hyvä fiilis asian suhteen siinä mielessä, että voimat ovat jotenkin palautuneet ja jaksaisin ehkä taas napakammin tähänkin keskittyä. Verenpainetta en ole nyt mittaillut, mutta lääkkeet varmaan auttaa sillä huimaus, päänsärky ja uupunut olo ovat alkaneet väistyä.

Syksyn kauniit ja viileät päivätkin houkuttelevat ulos ja reipastumaan. Tänään on todella pitkästä aikaa luvassa päivä jolloin ei ole MITÄÄN sovittua, luvattua tai pakollista. Aion siis katsella töllöä, pestä vähän pyykkiä, selvitellä vaatekaappia ja käydä ulkona koiran ja miehen kanssa. Jos tällaisia päiviä olisi enemmän, olisin todennäköisesti hieman rennompi ja onnellisempi ihminen. Pitää siis raivata aikaa itselle nykyistä enemmän. Työpaniikin keskellä se vaan ei ole niin helppoa kun pitäisi olla asioita tehtynä ja tekemässä, eikä lähteä jonnekin rentoilemaan :/

Tässä vielä netistä poimittu upea syksykuva. Värikästä päivää kaikille!

Tarkistuspunnitus

Kuten edellisessä viestissäni urputin, oli paino parissa päivässä pompannut viime punnituksissa 110g tienoilta 112,7 kiloon. Nyt päätin rohkaistua ottamaan taas välilukeman ja näytti 110,5kg. JES!

En tiedä miksi juhlin moisia lukuja kun keväästä lähtien ollut aikaa tiputtaa vaikka mitä, ja lopputulos on pari-kolme hassua kiloa, mutta on sekin parempi kuin lyödä ihan läskiksi (kirjaimellisesti!).

Ihanasti kommentoikin anonyymi tuota edellistä kirjoitustani, että stressi ja sen aiheuttamat asiat elimistössä ovat laihduttajalle paha vihollinen. Sehän tässä harmittaa ja rassaa kun stressille ei oikein nyt voi mitään enkä ole kovin tyytyväinen siihen lääkemäärään, joka määrättiin mutta toisaalta annan itselleni nyt luvan hoitaa työjutut rauhallisesti pois ja keskityn tähän laihduttamiseen hieman myöhemmin. Sillä välin yritän pitää painon tässä paikkeilla, jotta muutaman viikon päästä on helpompi jatkaa jos/kun voimat ja energia palautuvat.

Tiedän toisaalta, että pienikin pudotus antaisi taas virtaa ja intoa kaikkeen, joten en panisi pahakseni jos näin kävisi. Olen jopa harkinnut syyspaastoa, en painonpudotuksen vaan sen puhdistavan ja energiaa antavan fiiliksen takia. Saisin ikään kuin luonnollisen piristysruiskeen! Paastosta voi olla montaa mieltä, mutta itselläni se on aina toiminut juuri tuossa mielessä. Laitan harkintaan. Nyt toisaalta kaikki ylimääräinen touhuaminen ja miettiminen pitää jättää pois ja keskittä purkamaan työsuma, loppuajan keskityn rentoutumiseen - lukemista ja syysilmaa!

Kuulumisia täältä!

Heipsan kaikki. Nyt on hetken ollut hiljaisempaa kun yritän purkaa stressiä aiheuttanutta työsumaa järjestelmällisesti ja jättänyt kaikkea ylimääräistä tekemistä pois. Onneksi tähän ei mene monta minuuttia, joten pikaisesti kerron kuulumiset.

Tuon edellisen punnituksen jälkeen oli tosi iloinen ja kävin heti muistaakseni kahden päivän päästä uudelleen tsekkaamassa vaa'alla, ajattelin jo olisiko mennyt alle 110 kg (joku vaikea ja maaginen raja mulle!). Paino olikin sitten 112,7 kg. Ketutti ihan vietävästi, koska en ollut muuttanut mitään suuresti ja yhtäkkiä onkin parissa pvässä 2,5 kg lisää... Edes hormoneja ei voinut oikein syyttää. Päätin siis ottaa taukoa vaa'asta, hoitaa kiireet pois ja käydä tsekkauksella sitten uudelleen myöhemmin.

Tanssitunnit on alkaneet kivasti ja niiden suunnittelussa ja vetämisessä menee hyvin pari tuntia ainakin viikossa. Ollaan myös miehen kanssa vähän tehty syysretkiä ja viikonloppunakin käveltiin aika paljon. Muuten ei erityistä mainittavaa liikunnasta...

Niitä verenpainelääkkeitä olen nyt syönyt, että saadaan olo korjaantumaan. Nukkumiseen on ne omat, ettei tarvitse yöllä valvoa ja panikoida työasioita, mutta mm. viime yönä niin taas kävi kun en illalla lääkettä ottanut. Valvoin kahdesta viiteen ja nyt tietysti olen sitten ihan aivot seis. Tiedossa vielä tavallista raskaampi päivä... Huh.

Ei ole tännekään aikoihin kukaan mitään kommentoinut. Hiljainen ja unohtunut fiilis koko laihdutusprojektin kanssa, vaikka ei saisi luovuttaa.

Muistatte varmaan sen mun paperille kirjoitetun lauseen "Pahinta olisi luovuttaminen" koska tämän piti olla se kerta kun onnistun. Viimeinen ja vaikka kuinka hidas, niin oikeaan suuntaan vievä. Nyt on jääty paikoilleen :(

Iloinen punnitus!

Mitähän tässä kropassa oikein tapahtuu. Paino tänä aamuna taas 110,4 kg. Otin vieläpä kahteen kertaan kun heilahdin ensin vaa'alla jotenkin, mutta samaa näytti. Hyvä homma! Tänään on vieläpä yksi tärkeä edustushomma töissä, joten näyttää siltä että saattaisin saada jotain kivaa päälle :D

Ihanaa, kevyttä, terveellistä ja reipasta viikonloppua kaikille! Päänsärky on täällä väistynyt ja olo on jälleen "normaali".

Viikko päänsärkyn kanssa

Ehkä ei sinänsä liity syömiseen tällä kertaa, mutta työkiireet, stressi ja siitä johtuva valvominen ovat saaneet migreenini ihan uusiin ulottuvuuksiin. Viime viikolla jouduin syömään lääkkeitä enemmälti, tällä viikollakin keskiviikosta asti on ollut kohtaus päällä jossain muodossa. Ke-to välisenä yönä oli pahoinvointia ja ykäsin pimeässä vessassa. Eilinen meni ihan maatessa koko päivä, samalla kun kiireiset tekemättömät työt aiheuttivat paniikkia ja lisää stressiä... Karmea kierre. Viime yön sain nukuttua, mutta nyt aamu alkaa taas säryllä. Maanantaiksi sain lääkäriajan, että tarkistetaan lääkereseptit, otetaan verenpaineet ja muutenkin voisin jutella tästä elämästä ja olosta... Alkaa olla voimat loppu.

Pari liikuntakertaa sain tälle viikolle kivuista huolimatta. Yksi zumba ja oma tanssitunti. Selässä ja vatsassa tuntuu mukavaa kireyttä, on tehonnut ainakin vähän. Odotan viikonlopulta rentoilua ja nukkumista, sopivasti valmistautumista tulevan viikon töihin. Jospa ensi viikko olisi parempi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Testiviikon lopputulemia

No niin, tiistai jälleen ja viikko mennyt uudella ruokavaliolla. Erilaisista työtilanteista johtuen, en pystynyt 100% noudattamaan suunnitelmaa, mutta pääosin tosi hienosti kyllä. Normaaliruoista jätin siis sokerin ja viljat pois, korvasin ison osan syömisistä salaateilla, pähkinöillä, siemenillä, sienillä, lohella, kanalla jne. Muistutti paljon sitä blogin alkuaikojeni syömistä.

Pienet takapakit olivat perjantain työhön liittyvän iltatilaisuuden siideri ja piirakkapala, sekä eilen palaverissa tarjottu sitruunakakkupala, joka oli pakko syödä ettei migreeni pääse iskemään syömättömyyden takia. Tällaisiin olisi pitänyt paremmin osata varautua omin eväin tai vaikka jokin patukka tai pähkinäpussi mukaan, mutta jatkossa muistan taas.

Paino kävi välillä alempanakin erään kiireisen ja tiukan päivän jälkeen, mutta nyt viikon saldo on 111,3 kg eli kokonaispudotus viikossa oli -2 kg.

Nyt on sellainen olo, että olen ikään kuin palannut sille raiteelle jolla olin kesän alussa. Pian olisinkin niissä lukemissa joihin jäin aiemmin ennen löysäilyä ja nyt olo on taas palannut virkeämmäksi. Huomaan vatsassa sellaisen hieman napakamman olon, fiilis on ryhdikkäämpi ja leuan alta katoaa aina ekana löllöä.

Tällä linjalla ajattelin jatkaa, hieman normaalimmalla versiolla. Voisin ottaa säännöllisen punnituksen tähän tiistaiaamuun.

Kiitos jälleen jos siellä joku lueskelee! Iloista päivää kaikille :)

Edistystä!

Paino tänä aamuna 110,7 kg. Aikamoista tahtia, mutta en valita! Eilenkin söin ihan reilusti kyllä.

Punnitus

Paino tänä aamuna 111,9 kg. Paino siis tippunut tiistaista 1,4 kg josta iso osa lienee sitä menkkaturvotuksen helpotusta, mutta olo on kyllä muutenkin nyt parempi. Kropassa on napakampi, selkeämpi olo ja sellainen löllöys-pöhötys alkaa kadota. Energiaakin on paremmin ja nyt sitä tarvitaan!

Pitkän päivän ilta

Mutta ihan hyvä fiilis! Syöminen on niin paljon helpompaa näin, vaikka kaupassa pitikin taas funtsia mitä sitä voikaan ostaan. Ostin sitten lohta, avokadoa, sieniä, papuja ja tomaattia. Niistä syntyi taas täyttävä ja hyvä mössö, erityisesti lohi siellä ihanasti antoi suolaa ja makua. Töissä oli vähän huonot eväät tänään, mutta yhdellä patukalla ja pähkinöillä pärjäsin ja kahvia päälle. Huomenna suunnittelen paremmin. Ei silti ongelmia illallakaan syömisen kanssa, himoja tai mussutusta.

Työpäivä kesti tänään 11 tuntia ja sen jälkeen piti vielä tehdä pari tuntia sivuduuniin liittyvää suunnittelua. Melkoisia päiviä mennään vielä hetken aikaa, mutta nyt jos koskaan tuntuu hyvältä kun saa vähän syömisestä taas otetta. Hiilaripöhössä ja närästyksessä olisin puoliksi näin tehokas.

Testipäivä II

Eilinen menikin aika mutkattomasti, ja elävästi palasi mieleen ne ajat ennen PT:n hiilarilisäyksiä kun olo oli sopivan virkeä ja kylläinen ilman nälkää tai himoja. Sitten se leivän mussutus alkoi, ihan oma vika.

Päivällä piti kyllä vähän pohtia, mitä sitä söisi. Se saattaa olla tämän testin suurin etukin, että asiaa on pakko miettiä niin tarkkaan. Lounas oli sitten hyvin samanlainen kuin aamupalakin eli kananmunaa, pikkutomaatteja, tonnikalaa ja pähkinöitä. Vettä reilusti! Nälkää ei ollut koko päivänä ja loppupäivästä töissä söin vielä yhden eväspatukan, jonka mainitaan olevan gluten-wheat-sugar-free.

Illalla sitten ruskistelin kanasuikaleita ja sinne sekaan kurpitsansiemeniä, tomaattia, kikherneitä. Oli täyttävää ja eipä siinä sitten illasta enää muuta tarvittukaan.

Kyllä näin voisi elää. Niinhän elin aiemmin kun kaikki meni hyvin. Mitä siinä sitten tapahtui? Pakko vähän kelata.

Lähtökuopissa

Noniin, eka TON-dieetin aamu alkanut. Kävin vaa'alla ja se mokoma näytti 113,3 kg! Mitä mun elimistössä tapahtuu, kuun vaihteessa oli 110kg:n paikkeilla? Noh, nyt kyllä tunnen osasyyn kun alavatsa painaa kuin kivi ja kipruilee eli menkat tulossa ihan minä hetkenä hyvänsä. Ikävä tunne, mutta onneksi ohimenevä ja aiheuttaa aina hiukan tuota ylimääräistä nousua.

TON-dieetti lähti käyntiin aamupalakipolla, jossa oli avokadon puolikas, cashew-pähkinöitä, kirsikkatomaatteja, yksi kananmuna ja pilkottu nakki. Nakki ei ihan istunut siihen punalihaton-teemaan, mutta jotain lihaa siihen teki mieli. Kahvin join ilman maitoa ja makeutuksia. Yritän myös lisätä taas veden juontia, sekin voisi osaltaan auttaa menkkaturvotuksen poistoon.

Tällaisilla lähtötiedoilla viikon testiin.

Kokeilumielellä!

Olen ajatellut ottaa tähän syksyiseen fiilikseen pienen irtioton näistä syömisjutuista. Päätin, että kokeilen viikon verran olla -ton. Eli tätä höpsöä trendidieettaamista, jossa ollaan joko sokeriton, viljaton, gluteeniton, hiilariton. Jotain pitää olla -ton. Siitäpä päätin, että jotta saisin syömiseen ja löllöilyyn pienen paussin, en pidäkään paastoa tai pussikeittopäiviä, vaan olen sokeriton ja viljaton viikon ajan. Ihan kokeilumielessäkin siis testaan, millaisia vaikutuksia oloon ja ilmeeseen.

Tästä aiheutuukin eka pohdinta, että mitäs sitä sitten syö? Ja onko ne sokerittomat ihmiset myös hedelmäsokerittomia? Täytynee googlettaa. Voisin lähteä siitä, että kahvi ilman makeutuksia/sokeria ja ilman maitoa, aamulla leipä pois ja pastat, riisit ym. pois. Periaatteessa kuulostaa karppaamiselta? Mutta olisinko myös vähän rasvaton ja maidoton? Punalihaton? Mitä jää: kahvia, kananamunaa, siemeniä, vihanneksia, salaattia, kalaa, kalkkunaa, kanaa, marjoja, sieniä...

Tällä mennään! Käyn aamulla puntarissa ja viikon päästä uudelleen.

PS. Älkäätte viisaammat moralisoiko kokeiluani, eihän tässä ole päätä eikä häntää - sen tiedän. Mutta ei ole tässä tavallisessakaan linjassa! :D

Näkymiä ja intoa

Mutta valitettavasti nämä näkymät ja into liittyvät enemmänkin työasioihin kuin painonhallintaan. Tietysti toivon, että parempi vointi työssä ja into tehdä vaikuttaisivat myös olemukseen positiivisesti muutenkin.

Nyt näyttää vähän paremmalta. En tiedä uskallanko firman suhteen toivoa liikoja, mutta lohduttaa sekin että ehkä loppu ei ole niin lähellä kuin miltä aiemmin tuntui. Saan vähän armonaikaa miettiä miten tästä edetään ja ainahan on mahdollisuus, että jotain mullistavaa tapahtuu ja kaikki kääntyykin hyväksi. Joka tapauksessa nyt on vähän parempi tunnelma asioista ja muutama uusi juttu tuo intoa elämään ihan yleisellä tasolla. Väsymys ja univelka vähän vaivaavat kun olen niin paljon asioita öisin noussut murehtimaan ja itkemään, lisäksi eilen messu- ja työreissun jäljiltä olin kotona vasta klo 12 yöllä ja nyt taas kuudelta ylös. Joskus tuntuu, että elimistö käy ylikierroksilla. Säikähtelen helposti, pulssi on kova ja koko ajan on tunne että olen jotenkin "hätääntynyt" tai ihan kuin jännittäisi joku vaikka niin ei ole. Elimistö on sellaisessa oudossa valmiudessa. Tästä varmaan jollain ammattilaisella olisi enemmän tietoa, tuollaisen pitkään (jo vuosia) jatkuneen stressitilan vaikutuksen ihmisen systeemeihin. Joskus tuntuu, että pitäisi vaan ottaa muutama viikko, että ei keräisi mitään ylimääräistä itselleen vaan päättäisi käydä töissä normaalin työajan ja sitten menisi lenkille, saunaan ja nukkumaan. Nyt on reissua, harrastetta, tekemistä, menemistä, kurssia, työtä, tapaamisia, palavereita, projekteja, talkoohommia.... Ja tahallani en näitä itselleni kerää enkä ilolla aina, mutta toisaalta muutama noista jutuista on juuri niitä, jotka antavat intoa ja tekemisen iloa muun murheen keskelle. Olen alkanut pelätä niitä mietteitä, että "kunhan tämä homma on tehty" ja "kunhan tästä kuukaudesta selvitään"... Samaan aikaan saa lukea kamalia uutisia maailmalta, lähempänäkin on surullisia menehtymisiä, pahoja onnettumuuksia liikenteessä - ja silloin sitä miettii että mitä tässä odotetaan? Mihin tämä kaikki tähtää? Se paniikki, ryntäily ja hätäkö näistä vuosista jää mieleen? Pelko, ahdistus, raha. Ihmiset on täällä pallolla tallaamassa osana luontoa ja koko tätä ketjua. Mutta kun tuottavuus, talous, maksukysy, velka. Mitä järkeä?

Ohhoh, tulipa avautuminen. Kunpa voisin joskus julkisesti ja omalla naamalla kertoa kaiken, mikä tässä yrittämisessä painaa. Se olisi karmeeta luettavaa ja osittain tietysti siksi, että itse en ole osannut, tajunnut, jaksanut. Siksi sitä ei kehtaa valittaakaan. Jos epäonnistunut yrittäjänä niin todennäköisesti se on oma vika. Ja kyllä muistaa perintäfirmat, haastemiehet ja käräjät veloittaa vielä niistä vähistäkin ropoista, joita yrität kerätä. Huuuuuuuuh! Taas sydän hakkaa ja henki ei meinaa kulkea.

Lähdepä näissä fiiliksissä sitten iloisesti lenkkarit loistaen tuonne metsään kun pitäisi jo olla töissä ja sata asiaa tehty. Noh. "Sitten kun" ja "kunhan tässä".

Toivotaan, että se aika joskus tulee. Kyllä täältä noustaan! Aina voi karata ulkomaille. Siellä olisin varmasti hoikka ja ruskea ja onnellinen :D

Reissua ja työhommia

Täällä ollaan! Elo sujuu tasaisesti, firman asiat edelleen valvottaa ja painaa, mutta syöminen sujuu. Olisinpa sitä sorttia, joka murehtiessaan menettää ruokahalun - olisin jo hitsin timmi! :) Tai noh, ei saa toivoa sellaista.

Nyt olen pari päivää reissuhommissa, Habitare-messua ja muuta sellaista. Yritän hypätä puntarille lähipäivinä ja katsotaan mihin suuntaan homma on kääntynyt. Nousua odottelen taas, mutta toisinhan kävi viimeksikin.

Tässäpä fiksu ajatus tuleviin päiviin. Joka viikko voi tehdä päätöksen tehdä asioita toisin:

Punnitus, mitä ihmettä?!

Kävin aamulla vaa'alla. Odotukset eivät näiden viime aikojen jälkeen olleet korkealla (tai matalalla jos painosta puhutaan). Olo on ollut löllö, maha rellottaa, kaksoisleuka on palannut... Olin varautunut että kaikki pudotettu ja enemmän on taulussa 11-115 kg ehkä.

Noh. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että eilen olin aika rajun mahataudin uhrina ja molemmista päistä tuli tavaraa koko päivän. Loppuviikostakin oli jo maha sekaisin, mutta syöminen sujui silti. PAINO: 110,7kg!

Voiko olla totta? Voiko olla hetkellistä tuon ripuloinnin takia? Ehkä sillä jotain voi nipistää, mutta tilanne ei ehkä silti ollut niin paha.

Nyt onkin hyvä tuollaisen "tyhjennyksen" jälkeen ottaa uusi alku. Katson tiukasti tuota mietelausetta blogini sivupalkissa. Nyt jatketaan.

Tilannekatsaus, kääk!

Olen päättänyt katsoa totuutta silmiin ja hypätä viikonloppuna vaa'alle. Syy miksi ei huomenna on se, että eilen oli syntymäpäiväni (32v!) ja mahassa painaa kakku ja kaffet. Sitä paitsi maanantaina on syyskuu, olisikohan se hyvä hetki ottaa taas uusi lähtö?

Paino on noussut varmasti useita kiloja. Läskiksi on mennyt, mutta nyt teen jotain sille ennen kuin olen kerännyt kymmenen. Naurattaa melkein se paasaukseni jossain aiempana, että en ymmärrä miksi blogeissa eka menee niin hyvin ja syödään mustikoita ja rahkaa, sitten tulee hiljaista ja kilot on tulleet takaisin. Enkö sanonut, etten ymmärrä miksei se onnistumisen ilo ja hyvä olo riitä motivoimaan? Häh?! Muija katso peiliin NYT!

Olin kirjoittanut PT:n muistiinpanoihin että "pahinta mitä voi tapahtua on LUOVUTTAMINEN!" Nyt. Katse sinne peiliin. Nyt.

Iloinen huomio!

Olipa mukava juttu sellainen, että sovitin eräänä päivänä ystävältäni saamia vanhoja takkeja ja vaikka ne olivatkin reilun kokoisia, niin silti aina olen pitänyt tätä ystävääni sopusuhtaisena ja "normaalina". Takit jäivät hänelle pieneksi joten uskaltauduin kokeilemaan. Molemmat mahtuivat! Toinen jopa erittäin hyvin. Jes. Oli mukava tunne. Palautui mieleen se onnistumisen ilo alkukesästä, ja haluaisin kyllä kovasti päästä sille polulle takaisin. Nyt mennään hetki sillä moodilla että "Kunhan tästä päivästä selviän" ja "Kunhan tästä viikosta selviän" mutta se on kyllä totuus. Ensi viikolla, silloin hengähdän ja vetäydyn hetkeksi pohtimaan tätä maailmaa. Tiedossa olisi viikon loma. Tarkoittanee sitä, että töissä tarvitsee käydä vain muutamia tunteja päivässä... Olen iloinen kyllä siitäkin!

Täällä ollaan!

Tuntuu että jopa liian pitkästä aikaa. En ole ehtinyt juuri blogia ajatella, mutta painoasiat toki on mielessä joka päivä kun housuja jalkaan vetelen :) Etenkin kun helteiden capri-tunika-meininki vaihtuu "oikeisiin" vaatteisiin taas niin huomaa, että jotain olisi voinut ehkä enemmänkin kadota.... Noh! Mutta näillä läskeillä mennään ja ONNEKSI on vihdoin tullut tämä raikkaampi, viileämpi, kosteampi ja energisempi syksy.

Sen verran tuosta murheesta, että firman kanssa on ollut todella harmilliset ja tiukat paikat. Näyttää siltä että loppu on lähellä ja siksi olen joutunut painamaan hommia hurjalla tahdilla (nyt kun kysyntää vihdoin taas on). On sekavat tunnelmat kyllä, kun toisaalta toivoisi voivansa jatkaa, toisaalta tekisi jo mieli luovuttaa tämä yrittäminen (heh). Nyt pitäisi painaa rahaa jotta saa velkoja pois ennen kuin lyö homman pakettiin, mutta toisaalta jos sitä rahaa nyt tulisikin niin olisiko kuitenkin toivoa jatkaa... Tällaisia asioita tässä on nyt pohdittu ja samalla tahkottu ihan hirmuisesti hommaa. Ja viime viikko olikin tosi tehokas ja rahakas ja kaikki sujui kuin tanssi! Tanssiaskeleita kohti loppua vai uutta toivoa, miten sen osaisi nyt ajatella? Siinä menisi 7 vuoden työ hukkaan ja tuntuu kuin joutuisi luopumaan läheisestään.

Paino on noussut, sen tiedän. En ole käynyt vaa'alla ja liikuntakin on nyt jäänyt. Samalla kuitenkin koen, että nyt tämä rahatilanne ja mielenterveys ja nukkuminen ja jaksaminen on etusijalla. Yritän tukea sitä syömällä edes jotenkuten säännöllisesti ja nukkua. Sekin on jo jotain!

Tämän murheen keskellä on ollut joskus vaikea olla iloinen, asiakaspalveluhenkinen ja jaksaa hymyillä. Sitten kun tulee jostain turhasta asiasta sanomista ja asiakas valittaa pienestä niin mennään ihan hilkulla ettei kuppi läiky yli. Tämä on meille kaikille joskus hyvä muistutus:

Surua ja mälsyyttä

Nyt on ihan mälsää. Työrintamalla, dieettirintamalla, vähän kaikessa. Toivottavasti ensi viikolla olisi tänne jotain iloisempaa. Mietin myös, että menisikö se toisinkin päin että jos saisin painossa ja kunnossa hyviä tuloksia niin se vaikuttaisi myös muuhun oloon. Mutta kun nyt ei riitä voimat. Ei juuri mihinkään.

Punnitus ja kuntoilu

Eilen oli tapaaminen PT:n kanssa. Tulos oli odotettavissa eli painoa oli 112,4 kg, nousua siis vajaa kilo. En harmistunut, tiesin odottaa. Sitten tehtiin hyvä 50 minsan treeni, joten nyt on hiukan lihakset hellänä. Ei liikaa mutta sopivasti.

Treeni oli sellainen, että harjoitettiin nopealla teholla isoja lihaksia jotka on kaukana toisistaan. Esim. kyykkäyksiä, sitten heti alataljaan ja ojentajille. Seuraava oli etureidet, siitä hauis ja rintapunnerrus, sitten oli vielä loitontajat, sitten vatsa ja hartia. Oli nopeahko treeni ja kiva minusta. Ehkäpä tästä taas pääsee vauhtiin. Kuntosalin kesäaukioloajat päättyy 10.8. joten sen jälkeen pääsen taas aamuisin sinne. Yritän reipastua sen suhteen.

Syömisiin pitäisi saada vähän kuria takaisin.

Syksyn suunnitelmia

Ah ah. Helle se vaan jatkuu! Tiedän, ettei saisi valittaa (vieläkään) mutta haaveilen jo ihan tosissani sellaisista viileistä, vähän sateisista päivistä kun lähimetsässä on RAIKASTA! Pääsisin jatkamaan siitä mihin aiemmin kesällä jäin pienten juoksupyrähdysten ja muunkin lenkkeilyn kanssa. Nyt vaan ei pysty. Yöllä ehkä voisi mennä :)

Samalla kun alkaa muukin syksy, alkaa taas jumpat läheisessä liikuntakeskuksessa. Ajattelin jos innostuisi vaikka kerran viikossa kokeilemaan pumppia tai jotain muuta sellaista raskaampaan, sitten ehkä joku zumba tai muu hauska tanssijuttu ja loput lenkkeilyä. Se olisi ihan kiva paketti mutta tällä hetkellä haaveena vain.

Syömisten suhteen mennään normaalilla linjalla. Ei dieettilinjalla, ei kevyellä linjalla eikä roskaruokalinjallakaan. Oletan että paino ei kovasti ole noussut eikä laskenut, tiistaina on taas virallinen punnitus.

Olen muuten ajatellut hankkia nyt syksyn lenkkeilyjä varten jonkun musalaitteen ja kuulokkeet. Mulla on sellainen outo ajatusmaailma, että puhelimesta en halua kuunnella musiikkia sillä se on samalla mun työpuhelin ja lenkkeilyn ajaksi se jää ihan satavarmasti kotiin. Vieläkö jengi käyttää jotain ipodeja tai muita kuunteluvehkeitä? Oon ihan pihalla tällaisista :D

Huh hellettä!

Hikeä pukkaa kotona ja töissä. Tai noh, töissä on kyllä melko viileää ilmalämpöpumpun ansiosta, mutta silti kaikki tekeminen on jotenkin nahkeaa. Ei ole kovasti hikiliikunta innostanut, mutta viikonloppuna pulikoitiin vedessä miehen kanssa yli tunti molempina päivinä.

Olen alkanut jo haaveilla syksystä, viileydestä, arjen rutiineista ja harrastusten alkamisesta. Ei saisi sanoa näin kun kesä on kauneimmillaan, mutta kyllä sellainen raikas syksysää kuulostaisi ihanalta. Koiran kanssa metsään ja vähän jopa taas juoksuharjoituksia herättelisi uudelleen. Nyt vaan istuu tuulettimen edessä ja yrittää selvitytä. Ei ole lihavan ihmisen keli tämä!

Paino luultavasti samoissa lukemissa pörräilee. Pitää ottaa tsekkausta lähipäivinä. PT:n kanssa olisi ollut aamulla tapaaminen, mutta työkiireiden takia jouduin taas siirtämään. Ihan ok. Ehdin taas viikonlopun jäljiltä ottaa kevennystä. Meillä oli miehen kanssa 2-vuotta tapaamisesta, juhlistettiin sitä kivasti :)

Kävelen jo normaalisti

Mutta näin pitkään siihen meni! Torstaiaamun kahvakuula sai paikat niin kipeäksi, että ihan vakavissaan väänsin itkua pöntölle laskeutuessa, tavaroita lattialta poimiessa ja autosta noustessa. Nyt on kuitenkin jo tiistai, eikä vieläkään ole lihakset ihan normaalin tuntuiset vaan peffalihakset ja reidet ipottaa vähän. En tiedä onko treenien syytä olla noin rajuja, vaikka eihän se toki kai haittaakaan. Mutta jo pelkästään töissä toimiminen hankaloituu ja monta päivää menee sitten tekemättä mitään, kun ei vaan pysty.

Ajattelin pienehköllä kahvakuulalla kohta tehdä aamujumpan kotona ennen suihkua. Liikkeet tuntuvat ihan kivan tehokkailta ja PT totesikin, että 20 minuuttia riittää ihan hyvin jos joinain päivinä tuntuu ettei ehdi liikkumaan. Huomenna olisi sitten taas Zumbaa, en ole sielläkään pariin viikkoon nyt käynyt.

Viikonloppuna olimme kahden rakkaan ystäväni kanssa kesäreissulla toisessa kaupungissa. Syötiin hyvin, juotiin viiniä, naurettiin, katseltiin vähän festarimenoa, juotiin lisää. Olipa ihanaaa! (Kipeistä lihaksista huolimatta....) Onneksi ei tullut mitään krapuloita eikä syöty liikaa, joten olo oli maanantaina ihan pirteä ja hyvä. Uskon, ettei mitään suurempaa tuhoa tapahtunut. Lähinnä henkistä jaksamista taas tän kaiken keskelle! <3

Toinen piristävä asia tällä hetkellä on pienehkö bisnessuunnitelma. Se ei ole iso juttu, eikä vaikuta varmasti isolla volyymilla toimeentulooni, mutta olen keksinyt normaalin työni rinnalle pienen lisäjutun johon liittyy käsillä tekemistä ja tuotteen suunnittelua. On ihana tunne olla innoissaan jostain uudesta ja suunnitella siihen liittyviä asioita. Tämä on mulle parasta stressinhoitoa (puhuin jo aiemmin siitä rönsyilystä) vaikka pitäisi keskittyä olemassa olevien asioiden hoitoon. Mutta kun haluan tehdä! Ja kehitellä! Ja suunnitella! Jos se auttaa jaksamaan, aion tehdä niin.

Kahvakuulan kosto!

KÄÄÄÄK! Kävin aamulla PT:n tapaamisessa ja tehtiin mun kahvakuulaohjelma läpi, samalla muutama vaihtoehtoinen extra-liike. Nyt jo on kroppa niin järkyttävän kipeä, että en uskalla edes ajatella huomista... Oli ainakin tehokasta. Painokin oli nyt vähän asettunut, 111,2 kg kun välillä siis oma vaaka näytti 112,6 kg! Heittelee rajusti, mutta eiköhän se tuosta uomiinsa taas asetu.

Tehtiin osa liikkeitä myös tällä mamo-pallolla, se oli kivan tuntuinen ja sai hyvän otteen.

LISÄYS aamulla 18.7. Herranjumala en oo koskaan ollut lihaksista näin kipee! En pääse kunnolla vessanpöntölle enkä kääntämään kylkeä sängyssä. Onneksi pääsin ylös sentään ja yritän suoriutua liikenteeseen, ehkä siitä vertyy... Huhhuh.

Olihan mulla ne lihaksetkin

Muistuttaa kroppa eilisen kuntoilun jäljiltä. Tein ainoastaan 45 minsan lenkki + ulkolaite -treenin, mutta tuolla helteessä sekin oli aika suoritus. Noin 300 kcal meni ja nyt lihaksia ihanasti kolottaa. Se tunne sai myös heti aamusta pysymään kaidalla tiellä ja tänään on mennyt mustikkarahkaa, vettä, lounaaksi joku dieetti-keittopussukka ja lisää vettä. Kevennyspäivä siis! Kohta keitän töissä kaffea ja tein jääkaappiin valmiiksi jonkun sellaisen suklaapirtelön, jossa tulee hetken odottelun tuloksena moussea.

Tunnustan teille nyt samalla myös, että toissapäivänä tsekkasin vaa'an lukeman ja se oli 112,6 kg. Eli melkein kilon vielä noussut siitä edellisestä tilannekatsauksesta. Vähän harmitti, mutta mitäpä sille. Ymmärrän kyllä että kesän herkuttelutkin tulee vatsan seudulle viiveellä ja torstaina lisäksi karkasi viininjuonti rukkasesta, tuloksena tietysti karseasti kaloreita, turvotusta ja närästystä sekä seuraavan päivän krapulapizza. Että semmosilla eväillä täällä! :) Mutta hitsi että oli kiva ilta.

Katsotaan nämä kevennyspäivät nyt, auttaisivatko pieneen alkuun jälleen ja to-aamulla on tapaaminen PT:n kanssa. Hui...

PS. Olipas hauskaa kun kävijälaskurissa oli lukema 11111. Kiitti hurjasti kaikille jotka tätä luette. Jättäkäähän kommenttiakin kun kerkiätte.

Kuntoilupäivä

Olen poikki! Henkisesti. 1,5 viikon työrupeama on ohi, takana 20 päivää töitä ilman vapaapäiviä. Tänään on ensimmäinen päivä kun on edes puoli päivää vapaata ja ajattelin käyttää sen ryhdistäytymiseen kuntoilun saralla. Helle on kova ja hiki valuu välillä istuessakin :) mutta silti meinasin, että otan koiran mukaan ulkokuntoilulaitteille ja mennään sitten lopuksi jonnekin uimaan. Tsekkaan myös tän päivän ryhmäliikuntatunnit, jos vaikka vetäisi jonkun sellaisenkin... Nyt on saatava ote takaisin liikuntaan. En ole käynyt salilla kesäkuun jälkeen ja lenkkeily on ollut lähinnä pientä koiran kanssa köpöttelyä. 

Syömisissä ei kehumista, mutta huonomminkin voisi olla. Eilen muuten sentään käveltiin ja pyöräiltiin vähän! Jee. 

PS. Aion tänään käydä hankkimassa myös Nutrilettia tai jotain pirtelöitä. Olen tullut siihen tulokseen, että kiireisinä päivinä tai jos eväät unohtuu tai tulee joku outo turvotus, voin hyvin korvata joitakin aterioita tai jopa kokonaisia päiviä noilla pirtelöillä. Välillä tuntuu siltä, että tarvisisin kokonaan taukoa syömisessä. 

JEEEEEEEEEE!

Aamuvaaka hoidettu ja lukema 111,7 kg. JEE! Ihan typerää olla noin huonosta lukemasta innoissaan, mutta kuten aiemmin totesin niin oletin jo painon nouseen ihan lähtölukemiin tai enemmän 113,5-114 kg.

Eli viimeisimmistä lukemista 110,3 kg tai niiltä paikkeilta nousua löllöviikkojen aikana 1,5 kg. Ei ihan karseeta siis, vai? Nyt jos tässä vielä pari päivää keventelee niin ollaan kohta entisellä raiteella. Kylläpä tuntui kivalta tällainen ylläri, ja melko vaikea olisi ollut ponnistaa sieltä ihan alusta taas uudelleen. Pienistä luvuista puhutaan, mutta kyllä tällä motivaatioon oli iso vaikutus. Eteenpäin!

Rahkavinkki

En vielä aamulla päässyt vaa'alle. Heräsin orastavaan migreeniin ja jouduin ottamaan lääkkeen heti, reilun veden kera. Unohdinkin melkein koko asian ja sitten totesin ettei litra vettä mahassa ehkä kannata yrittää. Sain ikään kuin lisäaikaa korjata tuhoja - yhden päivän edes! :)

Aamulla siis vaa'alle. Sillä välin eräs rahkavinkki. Olen maustanut oman rahkani usein mustikkakeitolla, mustikoilla ja stevia-jauheella. Joskus seassa pähkinöitä, joskus lesettä, joskus ei mitään. Nyt bongasin kaupasta sellaisia pieniä smoothie-pussukoita ja ajattelin kokeilla niitäkin mausteena rahkan sekaan. Olen joskus noita pussukoita ostanutkin evääksi tai hätäiseen nälkään. Kivasti toimi näinkin! Makuja oli erilaisia, tämä omani oli omena-mansikka. Väittävät että 100% hedelmää. Hyvä niin ja lapsillehan tuo taitaa olla suunnattu, joten varmaan terveellistäkin. Lorautin mustikkakeittoa ja tätä rahkaa, mustikat koristeena. Nam!

Tilannekatsaus, pelottaa

Olen päättänyt huomenna aamusta astua vaa'alle. Edelliset lukemat on vielä muistissa, ja pelkään pahoin että olen tehnyt aika suurta tuhoa näiden viime viikkojen aikana. Sanotaanko vaikka niin, että olen tyytyväinen jos olen edes alle lähtölukeman!

Nyt muuten kiristää toista nilkkaa, turvottaa siis. Kuuma keli ja suola - luulisin niiden syyksi. Nyt paljon vettä ja hedelmiä ja muuta kevyttä.

Uuteen nousuun! (Tai siis laskuun)

Heippa taas! Nyt on ukkelin loma ohi, ensimmäinen "normaali" aamu taas käsillä eli ajoissa ylös ja kahvin voimalla koiran kanssa lenkille. Olen edelleen jumissa työasian parissa (eräät messut kestää vielä tämän viikon) joten ajankäyttö liikunnan suhteen on hankalaa, mutta nyt on sellainen fiilis että palaan taas oikein mielelläni ruotuun. Nämä takana olevat viikot oli kyllä aika huonosti hoidettu, se on selvää. Mutta jos nyt saan otteen takaisin, niin se on jo paljon muutosta siihen miten on aiemmin käynyt tässä kohden (eli lässähtänyt koko homma...). En halua että se saatu pienikin kunnon kohoaminen ja lihasten kehittyminen menee ihan hukkaan, vaan jatkan nyt sillä ajatuksella että loma, tankkaus ja lepoviikot on pidetty kaikki kerralla ja nyt lähdetään arkeen uudella innolla.

Perkele. Täältä tullaan taas! Tie on pitkä ja välillä tylsä, mutta nyt on aika nousta ojasta ja jatkaa matkaa.

Perjantaifiilis!

Ajattelin teillekin käydä kertomassa että edelleen menee ihan päin persusta :D Naurattaa melkein, söin just voita ja juon olutta. Elämän nautintoja! Mietiskelen joku toinen päivä miten tästä päästään taas jaloilleen projektin kanssa. Jospa huomenna?

Uusi suunnitelma

Viime päivät on menneet edelleen aiemmalla linjalla, eli tasaisesti fiksua syömistä ja lepsuja valintoja. Aamut alkavat melkein aina kahvilla ja rahkalla, töihin en ole nyt osannut varautua eväin, joten on käyty miehen kanssa salaattilounailla, patongilla, kahvilla, kakkupalalla... Viikonloppuna oltiin veneretkellä eräässä saaressa n. kahden tunnin veneilymatkan päässä (pienellä kumiveneellä mentiin, perämoottorin avustuksella) ja siellä oli kiva paistaa makkaraa, tehtiin nuotiolla retkieväitä ja muuta kivaa. Tuollaisissa tilanteissa ei tule edes mieleen miettiä paljonko tässä purkkilihassa on kaloreita - tilanne ja paikka ja maisemat ovat niin spesiaaleja.

Nyt olen tehnyt uuden suunnitelman ensi viikosta eteenpäin. Olen ajatellut hankkia Nutrilettin sen 3 pvän starttipaketin ja käyttää sitä 3:4 menetelmänä eli kolmena päivänä viikossa syön sen paketin eväitä. Haluan nyt hetkeksi edes jonkun stopin tälle löysäilylle. Tuota voisi kokeilla pari-kolme viikkoa, mitä olette mieltä?

Liikunta on edelleen aika jäissä. Huomenna on taas zumba ja kävelyllä olen käynyt, mutta muuta ei ole nyt juuri raportoitavaa. Töissäkin on tulossa eräs hommeli, joka kestää 10 pvää putkeen päivittäin, joten nyt en osaa edes kuvitella millaista ajankäyttöä ensi viikolle on luvassa. Selvitytymistä lähinnä nyt työrintamalla, suurta ahdistusta ja paniikkia edelleen, mutta niiden kanssa eletään. Onneksi yön olen saanut nukuttua.

Postia PT:lta ja muita kuulumisia

Heippa taasen!

Ei ole loppuviikkokaan mennyt edellisiä postauksia kummemmin, mutta hyvä mieli kyllä oli keskiviikkona kun sain itseni sinne Zumbaan. Oli kiva ja vauhdikas tunti taas. Voisin käydä zumbaamassa vaikka joka päivä jos sitä olisi tarjolla!

Töissä ahdistaa kovasti. Ei sinänsä liity blogin aiheeseen, mutta välillä vituttaa ihan tosissaan tämä yrittäminen. Painiskelin järkyttävän huonon olo, sydäntykyksen ja hikoilun kourissa tänään kun availin firman perintälaskuja ja mietin miten tästä selvitään. Se tunne saa kyllä kaiken elämän ihan lamaannuksiin, koko ajan on yököttävä olo kuin jännittäisi jotain, meinaa pyörryttää ja henkeä ahdistaa. Varmaan jotain paniikkikohtauksen, korkean verenpaineen ja stressin välimuotoa tai niiden kaikkien yhdistelmää. Noh, liittyy tämä toisaalta siinä mielessä että työ ja siinä jaksaminen on niin iso osa elämääni, että sitä ei voi sivuuttaa. Ja stressin vaikutus painonhallintaan taas vaikuttaa tähän kaikkeen.

Sain tänään s-postia PT:ltä. Tapaamisesta on hetki jo aikaa ja hän on seurannut etten ole käynyt hetkeen salilla. Kyseli kuulumisia ja pyysi pohtimaan etenemistä, motivaatiota ja muuta sellaista. Kirjoittelin pitkät tarinat näistä aatoksistani, lepsuiluista, juhannuksesta ja siitä, miten tämä hidas tahti harmittaa mutta sinänsä ei ole kiire. Kerroin ympäripyöreästi syömisistä ja siitä, miten aamut ovat nyt hieman erilaisia kun mies on lomalla. Se on kyllä totta, että aamun salit ja lenkkeilyt on jääneet kun toinen lomailee ja yhteinen aamupala on niin kiva nauttia rauhassa. Kerroin kyllä odottavani innolla jo sitä normaalia arjen rytmiä.

Nyt on muuten tosi kurja keli ja vettä tulee, mutta tekisi mieli mennä ulos. Stressipää ehkä kaipaa happea ja jos saan itseni ylös tästä sohvalta sateeseen klo 20 illalla, se on aikamoinen juttu. Itse asiassa kun sen tähän kirjoittaa niin ei voi olla lähtemättä. Kätevää! Moro!

Päivän kuulumiset

Tämän pvän syömiset:

Aamulla kupillinen illalla tehtyä raakapuuroa: kaurahiutaleita, rahkaa, mehukeittoa ja pellavansiemenrouhetta, kupissa aamulla myös pelkkää mehukeittoa kaverina. Lisäksi yksi viipale vaaleaa leipää, jonka päällä kalkkunaa, juustoviipale ja kurkkua.

Lounaalla salaatti: tonnikalaa, punasipulia, pikkutomaatteja, salaattia, fetaa, raejuustoa, ananasta ja pähkinöitä.

Kahvitauolla: Kahvi maidolla + eväspatukka suklaa-kaura-maissi, mikä lie.

Alkuillasta torikahvilla feta-sämpylä ja kahvi + pala sitruunakakkua. Torilta ostettuja herneitä ISO määrä.

Pensasmustikoita pieni kupillinen, noin 1 dl.

Nyt lähden Zumbaan. En osaa ajatella tästä päivästäkään mitään paitsi, että mikä oli tuo patukka ja kakku. Muuta kuin turhia. TURHIA! Plääh.

Pohdintaa etenemisestä

Jotenkin lomareissun ja juhannuksen jälkeen tuntuu ihan rehellisesti sanottuna siltä, että ei kiinnosta nyt tämä projekti. Taas eilen kävin omalla vaa'alla ja lukema oli taas ihan mitä sattuu. En kehtaa edes sanoa, paitsi että sanonpa: 111,2 kg. Melkein kilo siis vajaassa viikossa lisää?! Ymmärrän kyllä että viikonlopun viinittely ja grillaaminen vaikuttavat, ja kenties alkoholi jumiuttaa sen lisäksi elimistön muutenkin pitkäksi aikaa vaikka yrittäisi tiukata röpöttelyjen jälkeen. Nyt vaan ei oikein innosta tämä tahti. Piti olla pysyvää tällainen hidas ja sitten parissa viikonlopussa saisin kuitenkin helposti kaiken takaisin? Onko minua nyt taas huijattu :)

Noh, en ole heittämässä pyyhettä kehää, kirvestä kaivoon tai hanskoja naulaan, mutta kyllähän tämä pistää miettimään. Jostain syystä nyt töissäkin on erikoinen vaihe - välillä vilkasta, välillä kehittelen kaikkea erikoista lisätekemistä ja askaretta ihan omatoimisesti ja koko ajan on jotain meneillään. Aika pahassa jamassa myös rahatilanne, se stressaa taustalla valtavasti. Kuvittelin, että se oman itsensä "kuntouttaminen" ja parempi olo auttaisivat kääntämään myös firmaa oikeille urille, mutta asiat ovat niin monien tekijöiden summia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, että en tiedä mikä on loppujen lopuksi mitäkin. Onko stressi syy tähän väsähtämiseen vai repsahtelu syynä huonoon omatuntoon ja vointiin ja sitä kautta töissäkin asiat rönsyilee?

Eikä tässä sinänsä mitään isoa katastrofia ole tapahtunut. Ihmettelen vaan suuresti tuota nousua taas ja mietin tätä kahden kuukauden saldoa. En ole syönyt jäätelöä, karkkia, pullaa. Eilen söin lounaalla Kotipizzan Kotzonen, josta en oikeastaan edes tykännyt. Harmitti vähän. Vedenjuonti on vähän unohtunut, siinä yritän nyt taas tsempata. Samoin fiksummat eväät töihin, järkevä aamupala. Niihin myös huomiota nyt. Tänään ostin kaupasta taas perinteiset varustukset: salaattitarpeita, kanasuikaleita, lohta, pähkinöitä, rahkaa, raejuustoa, banaaneja, mustikkakeittoa... Sitten mies keksi haluta suklaamunkin ja sellaiset ostettiin. Kysyin vielä autossa, että oliko nyt järkevää ja todettiin että ei ollut. Silti söin sen munkin. Mitä ihmettä? En yleensä syö tuollaisia edes. Pilasin silläkin nyt yhden hyvin menneen päivän ja sitten ihmettelen tässä miksi paino heittelee.

(Silti taas se järkeilijä päässäni miettii, että eivätkö normaalit ihmiset koskaan syö sitä yhtä munkkia?)

Juhlat juhlittu

Ihanaa kun juhannus on nyt ohi. Oli todella kiva viikonloppu ystävien kanssa pihapelien, viinin ja grillauksen merkeissä mutta hyvä että se on nyt takana. Perinteisesti meidän porukan juhlat on yleensä kaksipäiväisiä, joten nyt tietää juhlineensa... Ei tosin mitään örvellystä vaan perjantaina vähän kevyemmin iloiteltiin, pelattiin krokettia ja ajoissa kotiin. Mutta eilen sitten keli olikin jo parempi ja uutta krokettimatsia viriteltiin viinin kera jo heti päivällä. Siitä se ilo taas lähti ja kotiin käveltiin baarista miehen kanssa puoli kuusi aamulla :) Oli hauska ilta! Tanssin ihan hurjasti ja nyt tuntuu lihaksissa kivasti. Sen varmasti voi laittaa jo kuntoilun piikkiin myös. Ehkä tunnin verran yhteensä pomppimista ja veivaamista vei varmasti kaloreita. Aamupäivästä eilen oltiin myös reippaita ja ennen juhliin palaamista käytiin lenkillä, juoksinkin osan matkasta. Meni n. 35 minsaa ja 260 kcal. Jes!

Vaa'alle en taida ihan vielä uskaltaa huomenna mutta jos kevennyspäivän jälkeen ottaisi taas lukemia tuolla uudella kapistuksella.

Toivottavasti muidenkin juhannus oli antoisa ja iloinen! Nyt jaksaa taas arkea.

Uusi vaaka, uudet lukemat

Aion nyt ottaa tavaksi seurata ennemmin tuota omaa (uutta) vaakaani, sillä PT:n punnitukset ovat tosiaan välillä niin harvoin että olisi parempi seurata itsekin. Eilen siis ostin uuden vaa'an, perusmalli Prismasta eikä mitään hienouksia mutta uskoisin sen olevan luotettava. Tämän aamun lukema oli 110,3 kg! JES. Eli tiistain viralliseen punnitukseen verrattuna -700 kg. Pääsisin ehkä siis ensi viikolla jo takaisin sinne ennen lomaa olleisiin lukemiin. Pirun juhannus vaan välissä taas (aina on jotakin!). Yritän ottaa nätisti, ja eihän se juhlinta ole toisaalta kuin yksi ilta. Viikonlopun vapaat voi käyttää ulkoiluun ja terveellisiin kokkailuihin.

Jaa noh. Katsotaan.

Reipas päivä!

Tänään tuli tehtyä monta hyvää asiaa.

1) Aivan loistavasti onnistunut työpäivä (taas!)
2) Uusi vaaka (jota testaan heti aamulla)
3) Zumba-tunti (peppu heiluu!)
4) Sykemittari (peppu heilui 478 kcal:n verran)

Punnituspäivä

Ja aamun lukema oli tasan 111.0 kg. Voi mähnä. PT:n papereissa siis + 600 kg mutta omien punnitusten mukaan tuli plussaa enemmänkin. Hän tosin lohdutti, että itsekin oli lomareissun aikana ottanut + 2 kg mutta kyllä ne nopsaan lähteekin. Sitten vedettiin aika napakka treeni 1h10min erilaisia laitteita ja hiki tuli. Nyt tiukka linja jatkukoon, plussaa ei saa tulla enää yhtään!

LISÄYS: Tajusin just, että tätä mun projektia on jatkunut kohta 2 kk ja tulos on tällä hetkellä -2,5 kg. Nyt vituttaa!

Onnistunut maanantai

Tänään olikin jo ihan hyvä päivä! Ja muutenkin kuin syömisten kanssa. Mutta niistä ensin: Aamupalaksi tein mustikkakeitosta, rahkasta ja myslistä mössöä, jonka päälle ripottelin vielä pensasmustikoita. Tämä iso kupponen meni kahvin kanssa (seassa rasvaton maito ja makeutus). Mysli oli kyllä sen verran makoisaa tavaraa, että ei varmaan ihan terveellisimmästä päästä, mutta ei varmaan huonoinkaan. Joku Myllärin Luomu crunchy se oli, nam.

Sitten olikin töihin lähtö ja evääksi otin banaanin, proteiinijuoman Pro-Feel (vaniljan maku) sekä purkin tonnikalaa. Yritin syödä töissä tonnikalaa sellaisen dieettikeiton kanssa, mutta olipas se pahaa! Se oli joku Easy Diet -pussi, makuna tomaatti ja chili, mutta ei ollut lainkaan maukas vaan lähinnä vetinen ja jauhoisa. Tonnikala onneksi antoi öljyä ja makua, mutta yli puolet tomaattiliemestä meni kyllä viemäriin. Banaanin söin ihan loppupäivästä, ettei olisi kotona liian kova nälkä ennen ruokaa.

Kotona sitten paistelin kanasuikaleita ja pistin uunivuokaan tulemaan kesäkurpitsa-parsakaali-minitomaatti-herkkusieni-fetajuusto-hunaja-paistosta ja keitin lisäksi myös vähän täysjyväpastaa (yritän nyt hiukan noudattaa sitä PT:n aiempaa ohjetta olla täysin unohtamatta hiilareita vaikka se ärsyttääkin vähän). Ruoka oli hyvää ja söin sitä PALJON. Mutta siinä onkin kaikki tänään syöty eikä ole iltapalaksi oikein mitään tiedossa enää. Ehkä noilla eväillä sain pientä kiriä huomisaamun punnitukseen. Pitäkää peukkuja ettei olisi kovasti yli sen edellisen 110,4 kg! Kaikki varpaat ja sormet ristiin.

Muutenkin päivä oli oikein kiva ja onnistunut. Tein töissä toimiston siivouksen, järjestelin paikkoja, somistettiin työntekijän kanssa myymälää ja kauppaakin tuli vähän tehtyä. Ja sain yhden ison tilauksenkin. Jes! Hyvä päivä. Ei niin hyvä, että tällä kaikki työmurheet hellittäisi niskasta mutta suunta on oikea. Sain toimistosta pois kolme kassia ja pari laatikkoa ROSKAA. En tajua miten sitä paperia ja silppua kerääntyy. Ihana puhdistava ja tehokas päivä siis! Tekisi mieli olla töissä 24h jos se kannattaisi. Mutta nukkuakin pitää, eikä kukaan mitään öisin osta :) Jollain tästä lamasta nyt on vaan selvittävä ja yksi monista konsteistani on pitää itseni hyvässä kunnossa ja vireessä, että tällaisia päiviä tulisi enemmän ja hommat luistaisi.

Plörinäksi menee!

Auttakee. Olen jakanut samassa tilanteessa viisaita sanoja muille, mutta nyt en tunnu osaavan noudattaa omia neuvojani. Lomaherkuttelu on jäänyt päälle nyt viikonloppuna enkä osaa katkaista. Eilen meni kaverin synttärijuhlissa kakkua ja viiniä, illalla sipsejä ja dippiä, aamulla paahtoleipää, sitten torilla kahvia ja piirakkaa, kävelyllä vohvelia lohitäytteellä... Kääk!

Tiistaina on edessä PT:n kanssa seuraava punnitus. Viimeisin virallinen lukema oli se 110,4 kg ennen kipeytymistä ja omaa punnitusta 109 kg. Pelkään että on noussut yli 110 kg:n taas, mutta jos ei sen enempää niin hyvä. Jos ehdin vielä tänään ja huomenna keventää, niin saattaa olla paremmat mahkut jäädä alle 110 kg:n. Pelottaa! Ei se maailma siihen kaadu, tiedän - mutta takapakki on aina mälsää. Pienistä lukemista nyt toisaalta kyllä puhutaan. "Muutama kilo sinne tänne" ei silti nyt oikein auta, kun pudotustakin on vasta noin vähän. Olen kohta lähtökuopissa jos herkuttelu jatkuu! En anna sen tapahtua, lupaan. Tänään reilusti vettä, fiksua iltapalaa ja huomenna tiukka linja, se ns. katkaisupäivä.

Tsekatkaapa muuten Johannan blogissa kiva arvonta! Minäkin osallistuin.

I'm back!

Lomareissu on nyt heitetty ja on HETI aika palata ruotuun. Loma ei mennyt ihan niin kiltisti syömisten suhteen kuin olisin toivonut, mutta annoin kyllä itseni nauttia lomasta ilman suurempia tunnontuskia. Lisäksi kävelimme tai pyöräilimme päivässä monia tunteja, vaikka tahti olikin lomatyyliin leppoisa :) En aio hypätä vaa'alle vielä ainakaan viikonlopun aikana, vaan nyt syön pari pvää kevyemmin ja juon paljon vettä. Sitten katsotaan paljonko tuli tuhoa. Mietin juuri mielessäni, että entisellä laihdutustyylilläni (muutama viikko rankkaa kitudieettiä) tuollainen viikon normaali lomasyöminen olisi tuonut kaiken takaisin. Katsotaan onko tämä tyyli nyt ollut pysyvämpi. Eka pitää vaan saada pieni turvotus ja nesteet taas liikkeelle. Mitään karmeita ylilyöntejä ei tullut tehtyä, mutta ainakin kaksi kertaa viikolla syötiin vähän paremmin alkuruokineen ja jälkkäreineen, viiniä meni myös ja yksi jäätelö, aamupala saatiin läheisestä kahvilasta ja sisälsi leipää, puuroa, leikkeleet, kahvileipää ja jogurttia. Ei mitään karmeaa, mutta erilaista mihin totuin. Tehtiin myös se perinteinen eväsretki, josta mainitsin ja olkoon vaikka jonkinlainen merkki se, että uidessamme varis kävi varastamassa makkarat pyyhkeiden luota :) Onneksi juustot ja viinit jäi.

Anteeksi kaikille nälkäisille lukijoille, mutta tässä pari ruokamuistoa reissusta. NAM!

Lomareissuun!

Tiedotan täälläkin, että huomenna lähdemme lomareissulle Viroon. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin! Mennään motskarilla (itse olen kyydissä) ensin Tallinnaan ja sieltä Pärnuun. Siellä vaan löllöillään ja ollaan rannassa ja kaupungilla, ja TOIVON ettei hirmuisesti ilakoida syömisen merkeissä. Mutta aion syödä kyllä hyvin ja nauttia olostani. Etenkin nyt kipeän kauden jälkeen on ihanaa kun on taas hyvä olo ja ruoka maistuu.

Tämän viikon liikunnat jäi sairastelun takia vähälle, mutta oli onneksi se zumba ja äsken kävin kuntosalilla tekemässä ohjelman ja pari muuta laitetta päälle. Hyvä mieli kun tuli mentyä vaikka pakkaamiset ja koiran hoitoon toimittamiset ja muut on vielä tässä ihan vaiheessa.

Tässä yksi kiva kuva Pärnusta. Odotan innolla mitä siellä keksitään. Meillä on ollut tapana aina reissussa pitää oma piknik, eli käydään kaupasta juustoja, viiniä, hedelmiä ja semmosta. Niiden kanssa linnoittaudutaan jonnekin kauniiseen koloon ja mietitään tulevia seikkailuja :) Piknik on pidetty jo Kroatiassa, Pariisissa, Venetsiassa ja nyt Pärnussa.

Ajatuksia lihavuudesta

Tätä aihetta olen jo hetken pyöritellyt mielessäni ja osittain tuolla aiemmin sivunnutkin, mutta nyt on hyvä palauttaa mieleen taas eräitä faktoja lihavuudesta, ainakin omastani. Toimikoon myös motivaattorina itselleni sillä tietyt asiat lihavan elämässä ovat tosi hankalia ja ikäviä, ja niihin ei haluaisi palata. Tässä voi olla melkoista inhorealismia niille, jotka eivät ole koskaan olleet lihavia. En myöskään yleistä, vaan nämä ovat omia kokemuksiani ajoilta jolloin painoa oli vielä enemmän:

- Kun kesäisin käyttää hameita tai mekkoja, sisäreidet ja jopa polvet hankautuvat yhteen. Tuloksena on kipeää punaista ihottumaa, kirvelyä ja arkuutta. Joskus nuorempana käytin hameiden alla pyöräilyshortseja :) Joskus katson ihmetellen erityisen hoikkia ihmisiä, joiden reidet eivät edes kosketa toisiaan!

- Kun on painoa, makkaroita ja poimuja, on ikävä hikoilla kun olo tuntuu jotenkin epäraikkaalta. Huolehdin kyllä hygieniastani, mutta eihän sille mitään mahda että iso ihminen hikoilee ja sitten on nivuset ja persvako niljakkaat :D Onneksi kainalohikeni ei juuri haise, mutta kyllä se olo joskus on aika epämiellyttävä.

- Napa haisee. Tämä on vaivannut minua vuositolkulla. Napa taitaa jäädä jotenkin niin syvälle ja poimujen alle, että se kerää asioita. Ikävä vaiva ja napa on herkkä paikka pestä... Onneksi tämä on nyt vähentynyt kun maha on pienentynyt. Joskus tuntui myös, että navan kohdalla hankaava housunkaulus aiheutti osansa. Napaongelma oli ikävä erityisesti petipuuhissa kun piti piilotella haisevaa napaa :/

- Jos kuumalla ilmalla ei muista juoda tarpeeksi, meinaa nilkat turvota pahasti. Ennen kun painoa oli jaloilla enemmänkin, tämä oli tosi yleistä. Turvonneet nilkat tuntuvat kamalilta, kiristäviltä ja niihin jää painaumia kuin jonkin geelimäiseen aineeseen. Se oli myös noloa jotenkin kun jalat on kuin pölkyt, kaiken muun massan lisäksi.

- En ole tainnut ihmisten ilmoilla seistä vuosiin vetämättä vatsaa sisään. Joskus mietinkin, millaista olisi olla kropassa, jota ei tarvitse koko ajan tiedostaa tai häivyttää. Käytän tosi paljon myös body-tyyppisiä alusvaatteita, jotka pitävät tuon röllykkäosaston kasassa, erityisesti tiukempien vaatteiden ja juhlavaatteiden alla. Olisi kiva päästä niistäkin ja näyttää normaalilta perusalkkareissa :)

- En viihdy kovin hyvin korkokengissä, sillä tällainen paino korkojen päällä on aika hankalaa. Look onkin sitten ihan toinen kun matalissa ballerinoissa töpöttää turvonnein nilkoin ja pyöräilyshortsit hameen alla :D Heh! Uuh-la-la.

- Juokseminen, hyppiminen ja jumppaaminen kärsii siitä, kun massa heiluu tuossa edessä. Itselläni lähinnä maha ja ryntäät. Olisi joskus kiva kokeilla vaikka kevyttä hölkkää niin, että koko keskikroppa olisi jotenkin teipattu kasaan. Myöskin se alaspäin jyskyttävä tissien heiluminen tuntuu ikävältä ja tekee asiasta vielä raskaampaa. Hyvät liivit on auttaneet kyllä paljon.

- Mainitaan viimeisenä vielä raskausarvet. Niitä tuli nuorempana kun lihoin melko nopeasti. Olihan se kamalaa kun äiti joskus joulusaunassa päivitteli että mitä on tapahtunut kunnes tajusi että sehän on vaan lihonut! Sukulaisten kanssa saunominen on jäänyt jo ajat sitten. Äidin suvun naisilla oli tapana käydä vaa'alla ja päivitellä lihoimisa ja laihtumisia (sekä omia että toisten).

Siinäpä asioita, jotka haluan pitää kirkkaana mielessä jos joskus tuntuu lipsuvan. Tuollainenko haluan olla?

Parempia tunnelmia

Torstai toivoa täynnä! Olo on jo hieman parempi ja eilen sain raahattua itseni jopa zumbaan, huh. Mietin pitkään, onko järkeä mennä kun olo on ollut niin huono, mutta totesin sitten ettei se kovasti siitä voi pahentuakaan ja migreenilääkkeen olin ottanut jo aiemmin iltapäivällä, sen aiheuttamat oireetkin alkoivat jo mennä ohi (yleensä tulee pöhnäinen ja huono olo siitä pilleristä). Menin sitten ihan viime tipassa paikalle ja oli kyllä hauskaa taas. Tuli myös hyvä olo siitä, että sain tälle viikolle edes jotain liikuntaa ja ehkä tässä vielä tänään tai huomenna ehtisi salille. Lauantaina lähdetään lomareissuun, joten sitten jää viikoksi jumpat.

Tänä aamuna heräsin jälleen migreeniin, inhottavaa. Otin heti lääkkeen ja nyt jo helpottaa. Silti on ikävä tunne herätä kipeänä, kun aamujen pitäisi olla ihania, raukeita ja levänneitä. Nyt vihloi niskaa, silmää ja päälakea :( Luulen, että migreenin takana on nyt se kipeänä huono syöminen ja stressi. Painaa aika vahvasti nyt työasiat ja rahapula. Henkeä ahdistaa ja sydän hakkaa. En ihmettelisi jos verenpaineet olisi taas karmeita lukemia. Lisäksi harmittaa se, että stressihormonit haittaavat laihtumista. Mutta milläs siitä stressistä pääset kun et voi rahaksi muuttua?

Phuuuuuuuuuh. Onneksi syömiset on menneet ihan hyvin! Eilen tilasin töihin ISON salaatin ja söin siitä pari kertaa, illalla askartelin tonnikala-salaattia ja avokado-ruisleipiä. Joskus migreenissä tekee mieli ihan kaikkea, vähän kuin krapulainen olo. Onneksi olen nyt välttynyt ylilyönneiltä, se harmittaisi vielä enemmän.

Nyt laitan positiivisen hatun päähän ja hoitelen tänään hommat hyvin. Peukkua mulle!

Miinusta ja migreeniä

Tai tokkopa migreeniä oikeastaan, vaan tähän pahaan oloon liittyvää viiltävää silmä-/niskakipua, joka ei kuitenkaan ihan yllä migreenin sfääreihin. Paha olo on jatkunut edelleen ja osa yöstä meni kippurassa kun selkään kipuilee tuonne munuaisten kohdalle ja tuntuu kuin mahassa kiertäisi, vaikka mitään ruikulia ei enää ole ollut. Mutta tiedätte varmaan sen tunteen kun vatsa on kuralla ja selkään ja kylkiin tulee se kamala pakottava ja kipeä tunne ennen kuin on jo kiire vessan... Olo on sellainen melkein koko ajan, etenkin tuolla selässä, mutta mitään ripulia tai oksentelua ei enää ole ollut. Nyt sitten tuli kaveriksi eilen tämä päänsärkykin ja tuntuu etten jaksaisi millään enää tätä oloa. Pystyn kuitenkin toimimaan aika normaalisti ja töihinkin olen päässyt, mutta välillä voimat katoaa, posket menee tulikuumaksi tai sitten vaan iskee tajuton väsymys. Olin ilmoittautunut eräälle kurssillekin liittyen työjuttuihin ja tänään siellä istuin muutaman tunnin kärsimässä. Kurssi oli kyllä ihan hyvä ja saatiin lounastakin, pieni syöminen hetkellisesti helpotti oloa kun varovasti otin, mutta nyt taas menee pahemmaksi. Mikähän kumma tämä on? Ei pitäisi sitä tässä pohtia vaan mennä lekuriin, mutta olo ei tunnu ihan niin kurjalta että olisi pakko mennä... Nyt haluan vaan pään hetkeksi vaakatasoon ja unohtaa kaiken. Raha-asiatkin painaa rajusti niskassa, firman jutut ahdistaa. 

Noh, jos jotain positiivista niin oma vaaka näytti tänään 109 kg, mutta en jaksa iloita. Kun tämä kipeyspaasto on ohi niin varmaan nousee siitä vähän. En ole päässyt moneen päivään kuntosalille tai edes normaalille lenkille. Viikonlopun rauhalliset köpöttelyt on viimeisin liikuntasuoritus... Lepoviikko siis. PLÄÄÄH. Anteeksi vaan nämä valivalivalitukset, mutta muuta ei nyt oikein ole tarjolla. 

Viikonloppureissu ja tyhjennys...

Olipas viikonloppu! Lähdimme jo perjantaina junaan ja Helsinkiin tapaamaan pitkäaikaista ystävääni, myös muuta ystäväporukkaa oli mukana mutta tulivat omalla autolla. Olin fiksu ja säästäväinen ja otin junaan evääksi meille tekemääni kanapiirakkaa ja viiniä. Oli mukava aloitus matkalle ja olin päättänyt jo aiemmin, että syömisistä ja juomisista en murehdi pätkääkään, sen verran iloinen reissu oli tiedossa. Perille päästiin ja iltaa istuttiin ihan ystäväni kotosalla vaan ja iltapalaksi saatiin parit drinkit ja ihanaa rucola-kinkku-pizzaa. Sen verran alkoi väsymys painaa syömisen jälkeen, että me miehen kanssa päätettiin jäädä nukkumaan kun muut suuntasivat baariin. Olo oli jotenkin hirmu täysi ja raskas, päättelin sen johtuvan erilaisesta ruoasta kuin mihin olen viime aikoina tottunut. Hieman huoletti myös aiemmin perjantaina vaivannut paha olo vatsassa, mutta se oli mennyt jo aiemmin ohi joten en osannut odottaa mitään... Sitten se iski keskellä yötä. Aivan KAMALA huono olo vatsassa, kuin olisin kiviä täynnä ja mahassa kiersi ja yökötti. Sen verran olen elämäni aikana viinaakin juonut, että tunnistin tämän erilaiseksi oloksi, ei siis johtunut juomista. Sitten ramppasinkin vessassa pytyllä moneen kertaan ripulilla ja lopulta myös oksetti. Aamuun asti sitä ramppaamista jatkui ja jommasta kummasta päästä tuli tavaraa. Mahaan sattui kamalasti ja kipu tuntui myös selässä jossain munuaisten tienoilla. Tosi kummallinen tunne! Aamulla sitten päätettiin lähteä kahdestaan kaupungille kahville ja kävelemään kun muut vielä nukkuivat (kuka missäkin päin kaupunkia) ja päädyimmekin kävelemään monta tuntia ympäri Helsinkiä. Olo alkoi korjaantua, mutta vähän väliä piti pysähtyä istumaan ja lepuuttamaan selkää kun munuaiskipu vaan jatkui ja mahassa roplatti koko ajan. Lauantai-iltaa ennen yritin vielä nukkua ja olo tuntuikin paremmalta kun lähdettiin syömään ravintolaan. Siellä en saanut juuri mitään alas, viinit jäi juomatta ja vaikka olin kokeillut auttaa vatsaa Fernet Brancalla (hyi!) niin ilta ei silti lähtenyt korjaantumaan ja kesken syömisen jouduin poistumaan paikalta ja meinasi tulla taas oksennus. Onneksi ei tullut ja mahakin toimi jo aika normaalisti, mutta nyt edelleen sunnuntai-iltana maha koko ajan pörisee ja ruplattaa eikä mikään syöminen meinaa onnistua. Mikähän lie noro iskenyt, toivottavasti menisi pian ohi. Haluan äkkiä takaisin hyvän ja reippaan olon ja normaalin syömisen rytmin :(

Kroppakuvia

Olisiko siinä jotakin tapahtunut? Ei suuria, mutta hyvähän se on laittaa talteen välikuviakin. Mahan kohdalla ehkä jotain huomaa ja housut meni kyllä kiinni huomattavasti helpommin. Pistän loppuun vielä muutaman muun kuvan toisessa asussa. Niihin voi ottaa vertailua vaikka sitten seuraavan kuukauden päästä. (ÄH! Kuvat menee ihan mihin sattuu vaikka tässä muokkaustilassa ovat vierekkäin. Yritän muokata)

Tässä vasemmalla kuva tänään 29.5. ja tuossa oikealla 24.4.

Let's Zumba!

Kävin eilen Zumbassa. Olipa hauskaa! Se on sellainen kesäversio, jossa zumbataan melkein puoliksi ulkotilassa mutta kyllä tuli lämmin parin ekan biisin jälkeen. Tykkään kovasti tuollaisista tanssillisista tunneista ja olen kokeillut myös Sh'bamia ja Dancea. Sellaisissa aika menee nopeasti ja on enemmän bailutunnelma, melkein kuin ei olisi urheilemassa ollenkaan :) Zumba tuntui myös aika tehokkaalta koska välillä hypittiin ihan tasajalkaa ja liikkeet olivat meneviä, tavallaan siis kai aika aerobista kuntoilua. Kylkiin ja jalkoihin tuli vähän lihastuntumaakin. Mutta pääasia oli että oli kivaa ja sain itseni lähtemään illalla vaikka päivä oli ollut vähän huono aamuisen migreenin ja migreenilääkkeen väsytyksen & yökötyksen takia. Katsoin jostain taulukosta, että reipas tunti Zumbaa kuluttaisi yli 600 kaloria. Aika hyvin! Veikkaan että mun kunnolla ja tyylillä meni ehkä 500 kcal.

Lihakset on muuten ekan kerran olleet tavallista kipeämmät sen tiistaisen lihastreenin jäljiltä. Selkä ja reisien lähentäjät etenkin, koska ne olivat uusia laitteita verrattuna perusohjelmaani. Lähentäjien kipupiste osuu tuonne ihan nivusiin ja tekee jotenkin hyvää venyttää niitä joka käänteessä :)

Eilen tein muuten aika helpon uuniruoan lisukkeeksi kalalle. Pilkoin parsakaalia, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä laakeaan vuokaan, päälle öljyä, mausteita ja hunajaa. Sitten 220 astetta uunissa puolisen tuntia. Oli helppo ja hyvä!

Hyvää helatorstaita kaikille! Jos ehdin tänään niin ajattelin ottaa vertailukuvia kun myllään vaatekaappia. Katsotaan jos ehtisin postata ne jo tänään.

Punnituspäivä ja miinusta!

Jeejee! Iloinen yllätys oli puntarilla aamusta kun tulos oli viikossa -1,0 kg! Korjasin ja päivitin sivun reunaan edistymispalkkia. Siinä oli jossain kohden minulla käynyt virhe, sillä PT:n papereissa heitti nuo edelliset sadalla grammalla. Mutta joka tapauksessa ekan punnituksen ja nyt kuukauden jälkeen eroa on -3,1 kg. Hyvä tulos minusta ja hurjaa ajatella, että näinkin leppoisalla ja helpolla tahdilla tuo olisi 10 kuukaudessa noin 30 kiloa. Tehtiin lisäksi lihaspari-treeni ja lopuksi poljin vielä crossaria. Ikävä laite! En valitse sitä ihan heti toiste. Soutulaite tai juoksumatto tai pyörä mielummin.

LISÄYS: Unohdin mainita, että rasvaprosentin mittaus kertoi, että tuosta pudotetusta määrästä 2,5 kg on rasvaa ja vyötärö oli 108 cm -> 103 cm! Jeee.

Oi mitä herkkua!

Nimittäin pensasmustikat! Ostin kaksi rasiallista tänään Pirkka-merkkisiä ja toinen meni jo aiemmin napsiessa. Toisen rasian laitoin iltapalarahkaan ja reilusti päälle koristeeksi. Aivan IHANIA! Kuin karkkeja napsisi, mutta terveellisiä sellaisia. Isojakin olivat molluskat. Tällä kertaa rahkaan tuli vain mustikkakeittoa, pilkottu nektariini ja nuo mustikat. Sitten taisikin olla siinä tämän päivän syömiset, hyvin meni koko päivä. Aamulla taas jännätään punnitusta... Pitäkee peukkuja!

LISÄYS: Näköjään 50 tekstiä tuli tänään täyteen, samoin 5000 sivun katselua. Mainio fiilis kun homma edelleen jatkuu näin virkeänä. Olette tärkeä tuki siellä ruudun takana, fiilis on eri kun tietää että joku lukee. Kommentoikaa toki tai jättäkää terkkuja! Olisin kovin iloinen :)

Vähäinen syöminen ja kahden kilon kanapata!

Vaikka tässä välissä on ollut noita lipsumispäiviäkin siidereineen ja pizzoineen, niin taitaa sittenkin pitää paikkansa PT:n epäily siitä että syön normaalisti liian vähän. Se tuntuu uskomattomalta ja voin väittää että aika monen ylipainoisen on vaikea suhtautua tällaiseen väitteeseen. Asiaa tukee kuitenkin se, että esim. ruokapäiväkirjani yhtenä (mielestäni mallikkaana) päivänä kalorit jäivät jonnekin 1100 paikkeille ja tänään päätin vielä tutustua kalorilaskuriin netissä ja syötin sinne päivän syömiset: sain kaikkineen tulokseksi noin 750 kaloria! Ja tässä oli kuitenkin kanaa, kasviksia, raejuustoa, tomaattia, kananmunaa, kahvia, maitoa, rahkaa, mustikkaa... Tietysti tällainen päivä korjaa vähän noita ylimääräisiä kaloreita edellisiltä päiviltä, mutta pidemmän päälle varmaan kroppa alkaa säätöliekityksen jos tällaisia tulee usein? Vähän kummastuttaa kyllä ja olen kyllä päättänyt, etten ala kaloreja liikaa kytätä ja nillittää kaikesta pienestäkin, mutta joku tolkku pitää tietysti olla - suuntaan ja toiseen.

Nyt tein testimielessä sellaisen laskelman, jossa syötin kaikki ruoka-aineet tekemästäni ruoasta. Tein sitä ihan KARMEAN satsin, koska en jaksa ihan joka päivä miettiä näitä ja laskin, että ainakin nyt illalla syödään tuosta, huomenna mulle lounaaksi ja ehkä vielä illallakin. Eli noin viiden annoksen pata siis. Se sisälsi 600 g Apetit Kruunusekoitus-vihanneksia (2 pussia siis, kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa lähinnä), 900 g maustamattomia kanasuikaleita, 5 dl (mitattu keittämättömänä) Myllyn paras Riisi-Ohra-sekoitus ja mausteina yksi sellainen lihaliemihyytelö, valkosipulijauhetta ja reilu loraus Kikkomania. Mausteineen syötin kaikki määrät laskuriin ja sain koko kahden kilon määrälle kaloreiksi 2187 kcal. Eli jaettuna viidelle annokselle, se on noin 440 kcal/syöntikerta. Minusta se on aika vähän! Jos tekisin päivässä kalorivajetta hurjan liikuntasuorituksen verran niin voisin syödä koko kaksi kiloa tuota settiä päivässä. HEHEHEH! Tää on ihan älytöntä. En ihmettele enää yhtään laihduttajien kommentteja siitä, että kun ravintoterapeutti tai PT antaa ohjeet niin sitä syömistä sitten on. Tärkeää kai alkaakin olla se mistä ne kalorit ja lautaselliset koostuu. Joka tapauksessa tässä on nyt sulattelemista.

Ukkosta ja suunnitelmia

Siitä on tämä sunnuntai tehty. Nyt on jo parempi fiilis kaikesta, vaikka eilen tulikin syötyä vähän sipsejä ja light-siideriä (1,5 kpl). Aiemmin päivällä söin pizzaakin, mutta se ei ollut mikään mättöpizza vaan elegantti pizza (heh!), hieman päällä ilmakuivattua kinkkua ja savujuustoa. Siitä nautiskelin ihan hyvillä mielin ja myöhemmin kun pyöräiltiin rannalle lötköttelemään, käytiin matkalla eväitä: luumuja, rypäleitä, banaanit, pringles-pötkö ja ne muutamat sidut. Illalla vielä tehtiin ruisleivät kananmunalla ja tonnikalalla, ei sen kummempaa sekoilua siis lauantaille mutta olihan siinä huonojakin juttuja. Otin ikään kuin tankkauksen kannalta tämän hellepäivän ja nyt on hyvä suunnitella muutama päivä eteenpäin asioita. Täällä muuten jytisee ukkonen ja on melko pimeää. Hyvä fiilis olla sisällä ja tehdä normaaleja asioita :)

Tämä aamu alkoi nyt tomaatilla, raejuustolla, parilla kalkkunaviipaleella ja kananmunalla. Kupissa kahvia ja maitoa. Otan ainakin muutamaksi päiväksi takaisin sen oman vähähiilarisen linjan, painotun kalaan ja kanaan, lisänä raejuustoa ja kasviksia, salaattia, papuja ja hedelmiä. Jos jätän ne pähkinät ja rasvaiset fetat pois niin katsotaan mitä tapahtuu. Taidan kyllä hankkia varastoon muutaman nutraus-juoman tai -patukan että saan näiden viime päivien aiheuttaman turvotuksen varmasti pois ja olon taas hyväksi. Tänään mennään pelaamaan sulkapalloa, jes.

On tämä siinä mielessä surullista opettelua, että jokaisesta pizzasta tai jäätelöstä pitää ottaa murhetta ja huonoa omaatuntoa. Järkeilen aina, että syöväthän tuntemani normaalikokoisetkin ihmiset jäätelöitä ja pizzoja käymättä hulluna salilla tai jumpissa, mutta pitääkin muistaa että he eivät tiputa painoa vaan ylläpitävät normaalia eloa.

Olen muuten keksinyt itselleni aivan ihanan palkinnon! Olkoon se vaikka se satasen alituksen merkkipaalu. Aika kallis lahja, mutta niin IHANA. Se on tällainen piknikille, terassille tai sisustukseen sopiva mainio radio, jota löytyy eri väreissä. Tämä mintunvihreä on aivan huippu, tai sitten sinapinkeltainen tai ruskea tai vihreä tai pinkki..... IIH!

Mälsä olo

Nyt jotenkin harmittaa. Eilinen työpäivä reissussa meni vähän niin ja näin. Ruokailujen välit venyivät pitkän ajamisen takia ja lounaaksi jouduin valitsemaan kummallisen seisovan pöydän. Otin perusjuttuja: ruisleivän, salaattia, siemeniä, hedelmäpaloja, kauhallinen muusia ja joku possupalanen. Vähän kastiketta ja reilusti vettä. Semmonen tanakka annos, mutta ei mitään mättöä. Se oli aamupalan (hotelliaamiaisen hoidin fiksusti kyllä) jälkeen eka ruoka ja tapahtui joskus yhden maissa. Sitten sain työasioiden merkeissä kahvia ja pullapalan, outoa kyllä söin senkin vaikka pullat ei yleensä yhtään kiinnosta. Seuraavaksi olikin sitten paluumatkan ajo edessä ja se kesti yli 5 tuntia. Join vettä matkalla ja kun nälkä alkoi painaa, yritin tiirailla sopivia huoltoasemia taukoa varten mutta kaikki menivät jotenkin ohi tai näyttivät oudolle. Lopulta olin jo tunnin matkan päässä kotoa joskus iltakahdeksalta kun pysähdyin ABC:lle ja otin pullon vettä + kuivan ruisleivän. Siitä jäi osa syömättä ja muistin taas miksi inhoan kuivaa ja tiukkaa leipää. ÄH! Ostin vielä kaupasta tuoreita luumuja mukaan autoon ja muutaman jogurttimantelin ja pähkinän (vaikka niitä piti välttää). Niitä sitten napsin vielä autossa ja pääsin kotiin illalla ysin maissa ja petiin. Oli ärsyttävä olo, väsynyt ja jumissa ajamisen takia eikä tunnu helpottavan nyt aamullakaan. Kiireinen työaamu tiedossa, samoin työpäivä huomenna. Jotenkin meinaa voimat olla vähissä ja syömiset menee ihan miten sattuu nyt kun se mun valitsemani selkeä linja ei ollutkaan hyvä. Taidan kohta vetää väliin jonkun yhden nurtilett-päivän, ei tartteis miettiä!

LISÄYS: Oon tänään tullut siihen tulokseen, että tää on varmasti se vaihe jossa ennen on alkanut lipsua. Etenkin kun tulokset ei ole huimia (en edelleenkään käy omalla vaa'alla joten tiedän aika huonosti missä mennään) ja sit tällainen väsymys ja "tulee kaikenlaista" -kiire. Ei ole aikaa eikä energiaa miettiä jotain hiton pähkinöitä tai niiden syömättömyyttä. Kaipaisin yksinkertaista ja luotettavaa tapaa syödä, ettei sitä tarvitsisi joka kerta erikseen miettiä tai pelätä että nytkö tulee plussaa kun vedin tätä feta-juustoa (ja hei! se mun feta oli 3%). Puran nyt kiukkuani ja epätoivoani tähän tekstiin. Työjutut on nyt ihan kummallisia, kiirettä ja kuumuutta ja rahahuolia. Ei meinaa jaksaa. Auttakaaaaaa! Pitäisikö alkaa katsella tuota omaa vaakaa ennemmin, vaikka se näyttääkin "väärin" verrattuna PT:n vaakaan. Ainakin tietäisin jos jotain tapahtuu suuntaan tai toiseen.

BodyAttack-tunti

Huh! Olen reissuhommissa, joten majoitun hotellissa tämän yön. Hotellin lähellä on liikuntakeskus ja katselin jo aiemmin viikolla niiden tarjontaa. Suurin osa tunneista oli 30-minuuttisia, joten koska halusin samalla tietysti saada myös aikaa kulumaan, jätin ne laskuista pois. BodyPump olisi ollut tuttu ja ehkä hyväkin valinta, mutta se oli aika myöhään. Olisin kuljeskellut kaupungissa monta tuntia, varmaankin tuhlaten rahaa turhuuksiin. Valitsin siis aiemmin olleen, tunnin mittaisen BodyAttack-tunnin.

Lueskelin kauhulla kokemuksia netistä, mutta monessa myös sanottiin että tunti on vähän tylsä, perus-aerobic ja vaikeuden voi valita tasonsa mukaan tekemällä helpompia liikkeitä. Noh. Täytyy sanoa, että ei se ainakaan kovin heikkokuntoisille sovi, sillä lähes koko tunti hölkättiin tai juostiin tai nosteltiin polvia, tai sitten vaihtoehtoisesti punnerrettin, lankutettiin tai tehtiin vatsalihaksia. Osan kovista hypyistä ja juoksuista tein helpommalla liikevaihtoehdolla ja jaksoin koko tunnin. JES! Jotkin liikkeistä (kuten punnerrusasennosta hyppy kyykkyyn) olivat vaikeita ja ne jätin väliin, koetin sillä välin lankuttaa ja punnertaa naisten tyylillä :) Olin ehkä vähän avuton siellä jumppakärpästen seassa, mutta ohjaajakin kehui että ekakertalaiseksi jaksoin hienosti koko tunnin! Ja jestas miten oli hiki.

Ei siis ollenkaan huonot fiilikset jääneet tuosta vaikka monet netistä löytämäni kommentit lyttäsivät tunnin täysin. Jäi ainakin sellainen tunne, että jos tuolla jaksaa tunnin melkein hölkätä paikallaan ja heilutella paikkoja, niin ehkäpä kevyt hölkkä onnistuisi myös pururadalla. En oikein ole uskaltautunut juoksemaan kun se tuntuu niin isolta asialta. Pieniä hölkkäpätkiä vain, mutta eiköhän tässä ole hiukan kunto noussutkin jo ekoista kokeiluista.... Jännää!

Nyt hotellin ravintolaa etsimään jotain salaattia tai.... ai niin, se PT käski lisätä hiilareita. Taidankin ottaa jotain ihanaa!

Väärin meni!

Nimittäin tämä oikeanlaiseksi kuviteltu ruokavalioni. Olen yrittänyt poimia kaikista terveellisistä ohjeista mielestäni ne sopivimmat minulle ja syönyt kalaa, kanaa, pähkinöitä, salaattia, kasviksia, rahkaa ja mustikoita. Välillä papuja, tonnikalaa, proteiinipatukoita... Noh, tiedättehän te - nuo mitä tässä blogissakin näkyy. Nyt sain PT:ltä arvioinnin syömisistäni 3 päivän ajalta ja tuli aika tiukkaa palautetta. Hiilarit puuttuu, rasvaa liikaa, proteiinia liikaa, kahtena päivänä energiat jäi liian vähäisiksi, krapulaisena panini-päivänä meni vähän yli (mutta ei juuri!) ja sen päivän pasta & sämpylä -illallisesta tuli hyvää palautetta. Miten en tajua taas mitään? Toisaalta vähän kritisoin tätä koko juttua, koska tällä metodillahan on nämäkin kilot pudonneet ja olo on hyvä. Olen pitänyt kiinni rytmistä niin, että vähintään 3 tunnin välein syön mutta ilmeisesti se ei käynyt ilmi päiväkirjastani, kuten ei myöskään juodun veden määrä. Sain tosi hyviä ohjeita, mutta samalla ne tuntuu tosi ristiriitaisilta: pähkinät ja mantelit pois, ruisleipää tilalle, riisiä tai pastaa (täysjyvä) pitäisi lisätä aterioille, lohta vähemmälle, feta ja muut pois, pellavansiemenrouhe ja leseet pois aamurahkasta (?) .... ÄÄÄÄH! Just kun ajattelin löytäneeni hyviä ja sopivia juttuja.

PERKELE.

Pettymys ja hiki!

Tai oikeastaan vain pienehkö pettymys ja loistava hiki! Aamulla oli siis punnitus ja treeni PT:n kanssa. Vaaka näytti harmillisesti vain -0,8 kg mutta toisaalta sehän on ihan hyvin. Noin puoli kiloa viikossa. Tämä oli siis 1,5 viikon tulos. Nyt pitäisi päästä pois siitä vanhasta ajattelusta, että tuo ei ole mukamas mitään ja saman tiputtaisin vaikka heti jos olisin yhden päivän syömättä. Mutta mitäpä merkitystä sillä olisi jos se ei kestä? Yritän takoa tätä päähäni. Kokonaispudotus on nyt siis 2,2 kg kolmessa viikossa.

Punnituksen jälkeen lähdettiin metsälenkille ja katsomaan yhdessä se ulkokuntoiluvälineille suunniteltu ohjelma. Tein sen kunnialla läpi ja seurattiin sykkeitä samalla. Aika hyvin meni rasvanpolttotasolla koko lenkki ja laitteet, ainoastaan jyrkissä ylämäissä syke nousi 160 tienoille. Ja keli aiheutti kyllä aikamoista hikoilua! Vaikka lähdettiin heti kahdeksalta liikenteeseen niin oli jo päivä ehtinyt lämmetä ja metsässä oli oikein subtrooppinen fiilis. Hiki irtosi hyvin. Sitten tulin kotiin suihkuun ja tekaisin mustikkarahkaa aamupalaksi. Tästä innolla kohti seuraavia seikkailuja! Taidan tehdä tuohon sivupalkkiin jonkin painotaulukon niin lukijat näkevät helpommin nämä (hurjat) saavutukseni :)

Odotuksia huomiselle...

Tajusin tänään, että huomenna aamulla on taas punnitus PT:n luona. Edellisestä alkaakin olla taas se 1,5 vkoa aikaa ja silloin oli samassa ajassa mennyt 1,4 kg. Uskaltaisikohan toivoa jotain samanlaista tälle kerralle? Eilinen panini ja lauantain juoppoilu kyllä vähän harmittaa, jos tulee niiden takia huono lukema tai jopa takapakkia. Kääk. Punnitus on onneksi heti aamusta, joten pian se tiedetään.

Palkintomekkoja mielessä

Monet ovat bloganneet aiheesta palkinnot, eli kuinka aikovat hemmotella itseään kun tietty kilomäärä on saavutettu. Ihan hyvin oli joku maininnut, että se itse painon putoaminen ja hyvä olo ovat jo palkintoja sinänsä, mutta ainahan sitä voi motivoida itseään asettamalla jotain pientä kivaa sinne rajapyykkien ylitykseen. Itse olen katsellut näitä mekkoja, voisivat olla vaikka satasen saavuttamisen palkkiona (eivät molemmat vaan jompi kumpi) jos vaan mahtuvat vielä siinä vaiheessa edes päälle :) Pitänee tutkia tarkemmin mittoja kun se aika koittaa. Kumpi on teidän suosikkinne näistä?

Tämä eka on Design by Pia's -mekko, jota olen ihaillut jo pitkään. Tykkään naisellisesta tyylistä ja tuo pellavan väri olisi ihana yhdistää mustaa tai jopa väreihin.

Tämä on Hober9 -mekko nimeltä Harmaja. Tätä voi ilmeisesti pitää joko suorana tai vyön kanssa kuten kuvassa. Minusta malli ja nuo hihat on ihastuttavat, samoin kuosi.



















Tässä on sentään vielä matkaa sinne sataseen, joten on aikaa pohtia. Sitä ennen 105 kg:n rajapyykissä voisi olla vaikkapa kasvohoito. Jos sinne päästään vaikka jo kesän aikana niin tekisi ihan hyvää vaikka jokin kuorinta tai muu, kesänaama esiin :)

PS. Krapula on helpottanut ja kirjasin tunnollisesti myös eilisen herkut ruokapäiväkirjaan. Kyllä tää tästä taas! Aamulla särki päätä ihan kamalasti, varmaan nestehukka ja aurinko myös osana kaikessa.

Krapulapäivä

Noniin, tällainen päivä sitten. Eilen töiden jälkeen menimme ystäväni pihalle istumaan iltaa ja vaikka alkupäivä ja oikeastaan loppukin meni syömisten osalta aika hyvin, tuli kyllä otettua juomaa senkin edestä. Maisteltiin muutamaa valkoviiniä ja kyllä sit taisi upota ihan lasitolkulla, onneksi vettä välissä. Olin töihin ottanut mukaan tonnikalaa, raejuustoa ja pähkinöitä, ja myöhemmin saatiin pihassa salaattia ja vuohenjuusto-kalkkunapiirakkaa. Söin myös muutaman pienen sämpylän VOILLA, olivat ihania. Nam.

Ilta jatkui sitten kaupungilla, karaoken (en osaa laulaa, apua) ja muutaman (varmaan viisi) juoman merkeissä. Jossain vaiheessa käväisin myös paikallisessa yökerhossa vilkaisemassa tunnelmaa ja koska siellä oli hirmu hiljaista, otin tanssilattian kyllä vahvasti haltuuni ja tanssin hiki päässä. Kirjaimellisesti. Eli lasketaanko tällainen päivän liikuntasuoritukseksi? Ehkä yhdessä sen kiemurtelevan kotimatkapyöräilyn kanssa edes? :)

Tänään on sitten päivä mennyt heikommalla moodilla. Aamulla oli huono olokin, oksensin kerran ja sitten kampeuduin töihin muutamaksi tunniksi. Siellä olo alkoi pikkuhiljaa korjaantua ja työt sujui ihan hyvin. Mies toi jäätelön tullessaan käymään ja se olikin melkein ensimmäinen päivän syöminen. Aamulla olin tehnyt munakkaan kevätsipulilla ja fetalla, mutta en saanut sitä syötyä kuin parin pienen palan verran. Jäätelö oli muuten kesän ensimmäinen. Oli hyvä! Töiden jälkeen mentiin torikahvilaan ja päädyin ottamaan appelsiinimehua ja kinkku-salami-paninin. Se teki hyvää, ah... Suolaa ja lihaa. Sitten raahustettiin kaupan kautta kotiin ja lupasin meille tänään krapulan kunniaksi erikoisruokaa. Se oli pastaa kanasuikaleilla ja seassa purkillinen sitä vihreää Bonjour-jutskaa. En lisännyt suolaa, joten vähän mautonta se oli, mutta kostea ja hiilarinen ainakin. Pastan kanssa nautittiin puoliksi sämpyläkin ja lasi kylmää maitoa. Ehkä tämä nyt ei huonoin mahdollinen krapulapäiväkään ollut sentään. Pizzat ja sipsit ja kebabit ei kuuluneet ohjelmistoon onneksi. Hyvä minä.

Huomiseksi on molemmille valmiina evässalaatti ja kaapissa raejuustoa, tomaatteja ja rahkaa. Äkkiä kurssi takaisin oikealle suunnalle. Hyvää tässä oli taas se henkinen puoli. Oli tosi kiva päivä ja hauskaa ystävien kanssa. Tänään muuten ensimmäisen kerran yksi ystäväni kysyi että olenko laihtunut. Sanoi että kasvoista huomaa. Hyvä mieli tuli siitä.

Baila baila!

Oi oi! Löysin pitkästä aikaa kappaleen, joka tuo muistoja vuosien takaa. Kääk! Tarkemmin sanottuna 13 vuoden takaa. Kylläpä tuntee itsensä yhtäkkiä kovin vanhaksi.  Kyseessä on Jennifer Lopezin biisi Ain't it funny. Itse biisikin on ihan hauska ja menevä, mutta muistoja tulee erityisesti tuosta videosta. Joten muistan, kuinka sen tyyli ihastutti jo silloin. Mustalaisnaiset tanssimassa, helmat ja korsetit - ihania! Ja tässä videolla Lopezin kroppa on ihan mieletön. Tuo sen soolotanssiosuus etenkin. Joraillaan tän tahtiin tänään, aurinkokin paistaa :)