Ja taas meni kilo!

Ei hitsikkä, mites tää nyt näin vauhdilla lähti käyntiin? Meinasin että käyn kerran viikossa vaa'alla mutta ainakin nyt alkuun tekee mieli seurailla mihin suuntaan mennään. Taisi olla tiistaina tuo edellinen punnitus jossa oli mennyt kilo, tänään oli kadonnut toinen kilo! Eli sunnuntaista -2 kg. Ihan selkeesti turhaa höttöä lähtee nyt vauhdilla ennen kuin tahti tasoittuu. Siinä on se mun paha paikka, että jaksaa silti vielä jatkaa.

Miinuspallolle miinusta

Rohkenin tässä parin normaalin syömisen päivän jälkeen tsekata lukeman. Sunnuntaista -1 kg. Outoa? Joulujen jälkeinen turvotus ja nestekeräys piti olla poissa jo ennen tuota sunnuntain punnitusta enkä ole tehnyt nyt mitään erilaista, normaalit lounaseväät ja iltaisin kotona syödään perusruokaa, aamulla kahvia ja leipää. Noh, hyvä että tippuu - ehkä oli vielä jotain löysiä mässäilyn jäljiltä.

Totuuden hetki

Kyllä. Oikeassa olin, vaikka toivon toisenlaisia lukemia. Syömistä ja juomista sisältäneen joululoman jälkeen paino oli tänä aamuna 120,4 kg. Ajatelkaapa... Kun toissakeväänä aloitin jotakin kuntoilua ja muutosta elämässäni, painoin jotakin 114 kg. Nyt ollaan täällä yläilmoissa kilojen kanssa. Olisin onnellinen jos olisin tuolla 114 kilossa nyt! Miten voi olla näin nurinkurista.

Noh, ei auta kuin myöntää ääneen ja itselle tuo lukema. Katsotaan ensi viikolla mitä tapahtuu kropassa vaiko mitään. En mitään kummallisuuksia ole nyt syönyt vaan normaalit eväät ja kevyitä välipaloja. Yritän pitää linjan.

2016! Miljoona kiloa!

Hei mitä mitä! Olenhan minä täällä vielä ja edelleen lihava, miksi en tee mitään?

Uusi vuosi, uusi into, uudet lukemat? Taasko alusta kaikki.... Huoh. Taisin hetkellisesti luovuttaa, mutta enpä luovutakaan - en jätä blogia unoholaan, en ehkä jätä itseäni samalla unholaan.

Muutamia muutoksia elämässä on tapahtunut sitten "viime näkemän", mutta sellaisia rytmiä ja tasapainoa tuovia juttuja. Elämä tuntuu nyt olevan matkalla kohti stressittömyyttä, tasapainoa, normaalia. Se on ihan huippua! Jonkun mielestä voi kuulostaa tylsältä, mutta noissa rahahuolissa, paniikissa ja kaaoksessa vuosia piehtaroineena on ihana kävellä pakkasessa kauppaan, ostaa hernekeittoa, olla kotona villasukat jalassa. Se on onnea, ihmiset, tietäkää se!

Ehkä se tarkoittaa myös sellaista mahdollisuutta pysähtyä joka välissä vähän katselemaan ikkunasta, miettimään että meneekö nyt oikein ja miltä tuntuu kropassa, onko oikeasti nälkä, onko maailmassa joku niin hullusti että pakko saada pekonia? En tiedä, mutta normaalia kohden - monessa asiassa. Se olkoon motto tälle vuodelle.

Onnea kaikille uuteen vuoteen ja jos edelleen luet tätä blogia tai satuit nyt tänne, jätä joku kommentti pliis! Haluan tietää huutelenko tyhjyyteen :)