Iloinen punnitus!

Mitähän tässä kropassa oikein tapahtuu. Paino tänä aamuna taas 110,4 kg. Otin vieläpä kahteen kertaan kun heilahdin ensin vaa'alla jotenkin, mutta samaa näytti. Hyvä homma! Tänään on vieläpä yksi tärkeä edustushomma töissä, joten näyttää siltä että saattaisin saada jotain kivaa päälle :D

Ihanaa, kevyttä, terveellistä ja reipasta viikonloppua kaikille! Päänsärky on täällä väistynyt ja olo on jälleen "normaali".

Viikko päänsärkyn kanssa

Ehkä ei sinänsä liity syömiseen tällä kertaa, mutta työkiireet, stressi ja siitä johtuva valvominen ovat saaneet migreenini ihan uusiin ulottuvuuksiin. Viime viikolla jouduin syömään lääkkeitä enemmälti, tällä viikollakin keskiviikosta asti on ollut kohtaus päällä jossain muodossa. Ke-to välisenä yönä oli pahoinvointia ja ykäsin pimeässä vessassa. Eilinen meni ihan maatessa koko päivä, samalla kun kiireiset tekemättömät työt aiheuttivat paniikkia ja lisää stressiä... Karmea kierre. Viime yön sain nukuttua, mutta nyt aamu alkaa taas säryllä. Maanantaiksi sain lääkäriajan, että tarkistetaan lääkereseptit, otetaan verenpaineet ja muutenkin voisin jutella tästä elämästä ja olosta... Alkaa olla voimat loppu.

Pari liikuntakertaa sain tälle viikolle kivuista huolimatta. Yksi zumba ja oma tanssitunti. Selässä ja vatsassa tuntuu mukavaa kireyttä, on tehonnut ainakin vähän. Odotan viikonlopulta rentoilua ja nukkumista, sopivasti valmistautumista tulevan viikon töihin. Jospa ensi viikko olisi parempi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Testiviikon lopputulemia

No niin, tiistai jälleen ja viikko mennyt uudella ruokavaliolla. Erilaisista työtilanteista johtuen, en pystynyt 100% noudattamaan suunnitelmaa, mutta pääosin tosi hienosti kyllä. Normaaliruoista jätin siis sokerin ja viljat pois, korvasin ison osan syömisistä salaateilla, pähkinöillä, siemenillä, sienillä, lohella, kanalla jne. Muistutti paljon sitä blogin alkuaikojeni syömistä.

Pienet takapakit olivat perjantain työhön liittyvän iltatilaisuuden siideri ja piirakkapala, sekä eilen palaverissa tarjottu sitruunakakkupala, joka oli pakko syödä ettei migreeni pääse iskemään syömättömyyden takia. Tällaisiin olisi pitänyt paremmin osata varautua omin eväin tai vaikka jokin patukka tai pähkinäpussi mukaan, mutta jatkossa muistan taas.

Paino kävi välillä alempanakin erään kiireisen ja tiukan päivän jälkeen, mutta nyt viikon saldo on 111,3 kg eli kokonaispudotus viikossa oli -2 kg.

Nyt on sellainen olo, että olen ikään kuin palannut sille raiteelle jolla olin kesän alussa. Pian olisinkin niissä lukemissa joihin jäin aiemmin ennen löysäilyä ja nyt olo on taas palannut virkeämmäksi. Huomaan vatsassa sellaisen hieman napakamman olon, fiilis on ryhdikkäämpi ja leuan alta katoaa aina ekana löllöä.

Tällä linjalla ajattelin jatkaa, hieman normaalimmalla versiolla. Voisin ottaa säännöllisen punnituksen tähän tiistaiaamuun.

Kiitos jälleen jos siellä joku lueskelee! Iloista päivää kaikille :)

Edistystä!

Paino tänä aamuna 110,7 kg. Aikamoista tahtia, mutta en valita! Eilenkin söin ihan reilusti kyllä.

Punnitus

Paino tänä aamuna 111,9 kg. Paino siis tippunut tiistaista 1,4 kg josta iso osa lienee sitä menkkaturvotuksen helpotusta, mutta olo on kyllä muutenkin nyt parempi. Kropassa on napakampi, selkeämpi olo ja sellainen löllöys-pöhötys alkaa kadota. Energiaakin on paremmin ja nyt sitä tarvitaan!

Pitkän päivän ilta

Mutta ihan hyvä fiilis! Syöminen on niin paljon helpompaa näin, vaikka kaupassa pitikin taas funtsia mitä sitä voikaan ostaan. Ostin sitten lohta, avokadoa, sieniä, papuja ja tomaattia. Niistä syntyi taas täyttävä ja hyvä mössö, erityisesti lohi siellä ihanasti antoi suolaa ja makua. Töissä oli vähän huonot eväät tänään, mutta yhdellä patukalla ja pähkinöillä pärjäsin ja kahvia päälle. Huomenna suunnittelen paremmin. Ei silti ongelmia illallakaan syömisen kanssa, himoja tai mussutusta.

Työpäivä kesti tänään 11 tuntia ja sen jälkeen piti vielä tehdä pari tuntia sivuduuniin liittyvää suunnittelua. Melkoisia päiviä mennään vielä hetken aikaa, mutta nyt jos koskaan tuntuu hyvältä kun saa vähän syömisestä taas otetta. Hiilaripöhössä ja närästyksessä olisin puoliksi näin tehokas.

Testipäivä II

Eilinen menikin aika mutkattomasti, ja elävästi palasi mieleen ne ajat ennen PT:n hiilarilisäyksiä kun olo oli sopivan virkeä ja kylläinen ilman nälkää tai himoja. Sitten se leivän mussutus alkoi, ihan oma vika.

Päivällä piti kyllä vähän pohtia, mitä sitä söisi. Se saattaa olla tämän testin suurin etukin, että asiaa on pakko miettiä niin tarkkaan. Lounas oli sitten hyvin samanlainen kuin aamupalakin eli kananmunaa, pikkutomaatteja, tonnikalaa ja pähkinöitä. Vettä reilusti! Nälkää ei ollut koko päivänä ja loppupäivästä töissä söin vielä yhden eväspatukan, jonka mainitaan olevan gluten-wheat-sugar-free.

Illalla sitten ruskistelin kanasuikaleita ja sinne sekaan kurpitsansiemeniä, tomaattia, kikherneitä. Oli täyttävää ja eipä siinä sitten illasta enää muuta tarvittukaan.

Kyllä näin voisi elää. Niinhän elin aiemmin kun kaikki meni hyvin. Mitä siinä sitten tapahtui? Pakko vähän kelata.

Lähtökuopissa

Noniin, eka TON-dieetin aamu alkanut. Kävin vaa'alla ja se mokoma näytti 113,3 kg! Mitä mun elimistössä tapahtuu, kuun vaihteessa oli 110kg:n paikkeilla? Noh, nyt kyllä tunnen osasyyn kun alavatsa painaa kuin kivi ja kipruilee eli menkat tulossa ihan minä hetkenä hyvänsä. Ikävä tunne, mutta onneksi ohimenevä ja aiheuttaa aina hiukan tuota ylimääräistä nousua.

TON-dieetti lähti käyntiin aamupalakipolla, jossa oli avokadon puolikas, cashew-pähkinöitä, kirsikkatomaatteja, yksi kananmuna ja pilkottu nakki. Nakki ei ihan istunut siihen punalihaton-teemaan, mutta jotain lihaa siihen teki mieli. Kahvin join ilman maitoa ja makeutuksia. Yritän myös lisätä taas veden juontia, sekin voisi osaltaan auttaa menkkaturvotuksen poistoon.

Tällaisilla lähtötiedoilla viikon testiin.

Kokeilumielellä!

Olen ajatellut ottaa tähän syksyiseen fiilikseen pienen irtioton näistä syömisjutuista. Päätin, että kokeilen viikon verran olla -ton. Eli tätä höpsöä trendidieettaamista, jossa ollaan joko sokeriton, viljaton, gluteeniton, hiilariton. Jotain pitää olla -ton. Siitäpä päätin, että jotta saisin syömiseen ja löllöilyyn pienen paussin, en pidäkään paastoa tai pussikeittopäiviä, vaan olen sokeriton ja viljaton viikon ajan. Ihan kokeilumielessäkin siis testaan, millaisia vaikutuksia oloon ja ilmeeseen.

Tästä aiheutuukin eka pohdinta, että mitäs sitä sitten syö? Ja onko ne sokerittomat ihmiset myös hedelmäsokerittomia? Täytynee googlettaa. Voisin lähteä siitä, että kahvi ilman makeutuksia/sokeria ja ilman maitoa, aamulla leipä pois ja pastat, riisit ym. pois. Periaatteessa kuulostaa karppaamiselta? Mutta olisinko myös vähän rasvaton ja maidoton? Punalihaton? Mitä jää: kahvia, kananamunaa, siemeniä, vihanneksia, salaattia, kalaa, kalkkunaa, kanaa, marjoja, sieniä...

Tällä mennään! Käyn aamulla puntarissa ja viikon päästä uudelleen.

PS. Älkäätte viisaammat moralisoiko kokeiluani, eihän tässä ole päätä eikä häntää - sen tiedän. Mutta ei ole tässä tavallisessakaan linjassa! :D

Näkymiä ja intoa

Mutta valitettavasti nämä näkymät ja into liittyvät enemmänkin työasioihin kuin painonhallintaan. Tietysti toivon, että parempi vointi työssä ja into tehdä vaikuttaisivat myös olemukseen positiivisesti muutenkin.

Nyt näyttää vähän paremmalta. En tiedä uskallanko firman suhteen toivoa liikoja, mutta lohduttaa sekin että ehkä loppu ei ole niin lähellä kuin miltä aiemmin tuntui. Saan vähän armonaikaa miettiä miten tästä edetään ja ainahan on mahdollisuus, että jotain mullistavaa tapahtuu ja kaikki kääntyykin hyväksi. Joka tapauksessa nyt on vähän parempi tunnelma asioista ja muutama uusi juttu tuo intoa elämään ihan yleisellä tasolla. Väsymys ja univelka vähän vaivaavat kun olen niin paljon asioita öisin noussut murehtimaan ja itkemään, lisäksi eilen messu- ja työreissun jäljiltä olin kotona vasta klo 12 yöllä ja nyt taas kuudelta ylös. Joskus tuntuu, että elimistö käy ylikierroksilla. Säikähtelen helposti, pulssi on kova ja koko ajan on tunne että olen jotenkin "hätääntynyt" tai ihan kuin jännittäisi joku vaikka niin ei ole. Elimistö on sellaisessa oudossa valmiudessa. Tästä varmaan jollain ammattilaisella olisi enemmän tietoa, tuollaisen pitkään (jo vuosia) jatkuneen stressitilan vaikutuksen ihmisen systeemeihin. Joskus tuntuu, että pitäisi vaan ottaa muutama viikko, että ei keräisi mitään ylimääräistä itselleen vaan päättäisi käydä töissä normaalin työajan ja sitten menisi lenkille, saunaan ja nukkumaan. Nyt on reissua, harrastetta, tekemistä, menemistä, kurssia, työtä, tapaamisia, palavereita, projekteja, talkoohommia.... Ja tahallani en näitä itselleni kerää enkä ilolla aina, mutta toisaalta muutama noista jutuista on juuri niitä, jotka antavat intoa ja tekemisen iloa muun murheen keskelle. Olen alkanut pelätä niitä mietteitä, että "kunhan tämä homma on tehty" ja "kunhan tästä kuukaudesta selvitään"... Samaan aikaan saa lukea kamalia uutisia maailmalta, lähempänäkin on surullisia menehtymisiä, pahoja onnettumuuksia liikenteessä - ja silloin sitä miettii että mitä tässä odotetaan? Mihin tämä kaikki tähtää? Se paniikki, ryntäily ja hätäkö näistä vuosista jää mieleen? Pelko, ahdistus, raha. Ihmiset on täällä pallolla tallaamassa osana luontoa ja koko tätä ketjua. Mutta kun tuottavuus, talous, maksukysy, velka. Mitä järkeä?

Ohhoh, tulipa avautuminen. Kunpa voisin joskus julkisesti ja omalla naamalla kertoa kaiken, mikä tässä yrittämisessä painaa. Se olisi karmeeta luettavaa ja osittain tietysti siksi, että itse en ole osannut, tajunnut, jaksanut. Siksi sitä ei kehtaa valittaakaan. Jos epäonnistunut yrittäjänä niin todennäköisesti se on oma vika. Ja kyllä muistaa perintäfirmat, haastemiehet ja käräjät veloittaa vielä niistä vähistäkin ropoista, joita yrität kerätä. Huuuuuuuuh! Taas sydän hakkaa ja henki ei meinaa kulkea.

Lähdepä näissä fiiliksissä sitten iloisesti lenkkarit loistaen tuonne metsään kun pitäisi jo olla töissä ja sata asiaa tehty. Noh. "Sitten kun" ja "kunhan tässä".

Toivotaan, että se aika joskus tulee. Kyllä täältä noustaan! Aina voi karata ulkomaille. Siellä olisin varmasti hoikka ja ruskea ja onnellinen :D

Reissua ja työhommia

Täällä ollaan! Elo sujuu tasaisesti, firman asiat edelleen valvottaa ja painaa, mutta syöminen sujuu. Olisinpa sitä sorttia, joka murehtiessaan menettää ruokahalun - olisin jo hitsin timmi! :) Tai noh, ei saa toivoa sellaista.

Nyt olen pari päivää reissuhommissa, Habitare-messua ja muuta sellaista. Yritän hypätä puntarille lähipäivinä ja katsotaan mihin suuntaan homma on kääntynyt. Nousua odottelen taas, mutta toisinhan kävi viimeksikin.

Tässäpä fiksu ajatus tuleviin päiviin. Joka viikko voi tehdä päätöksen tehdä asioita toisin: