torstai 29. toukokuuta 2014

Kroppakuvia

Olisiko siinä jotakin tapahtunut? Ei suuria, mutta hyvähän se on laittaa talteen välikuviakin. Mahan kohdalla ehkä jotain huomaa ja housut meni kyllä kiinni huomattavasti helpommin. Pistän loppuun vielä muutaman muun kuvan toisessa asussa. Niihin voi ottaa vertailua vaikka sitten seuraavan kuukauden päästä. (ÄH! Kuvat menee ihan mihin sattuu vaikka tässä muokkaustilassa ovat vierekkäin. Yritän muokata)

Tässä vasemmalla kuva tänään 29.5. ja tuossa oikealla 24.4.







Let's Zumba!

Kävin eilen Zumbassa. Olipa hauskaa! Se on sellainen kesäversio, jossa zumbataan melkein puoliksi ulkotilassa mutta kyllä tuli lämmin parin ekan biisin jälkeen. Tykkään kovasti tuollaisista tanssillisista tunneista ja olen kokeillut myös Sh'bamia ja Dancea. Sellaisissa aika menee nopeasti ja on enemmän bailutunnelma, melkein kuin ei olisi urheilemassa ollenkaan :) Zumba tuntui myös aika tehokkaalta koska välillä hypittiin ihan tasajalkaa ja liikkeet olivat meneviä, tavallaan siis kai aika aerobista kuntoilua. Kylkiin ja jalkoihin tuli vähän lihastuntumaakin. Mutta pääasia oli että oli kivaa ja sain itseni lähtemään illalla vaikka päivä oli ollut vähän huono aamuisen migreenin ja migreenilääkkeen väsytyksen & yökötyksen takia. Katsoin jostain taulukosta, että reipas tunti Zumbaa kuluttaisi yli 600 kaloria. Aika hyvin! Veikkaan että mun kunnolla ja tyylillä meni ehkä 500 kcal.

Lihakset on muuten ekan kerran olleet tavallista kipeämmät sen tiistaisen lihastreenin jäljiltä. Selkä ja reisien lähentäjät etenkin, koska ne olivat uusia laitteita verrattuna perusohjelmaani. Lähentäjien kipupiste osuu tuonne ihan nivusiin ja tekee jotenkin hyvää venyttää niitä joka käänteessä :)

Eilen tein muuten aika helpon uuniruoan lisukkeeksi kalalle. Pilkoin parsakaalia, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä laakeaan vuokaan, päälle öljyä, mausteita ja hunajaa. Sitten 220 astetta uunissa puolisen tuntia. Oli helppo ja hyvä!

Hyvää helatorstaita kaikille! Jos ehdin tänään niin ajattelin ottaa vertailukuvia kun myllään vaatekaappia. Katsotaan jos ehtisin postata ne jo tänään.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Punnituspäivä ja miinusta!

Jeejee! Iloinen yllätys oli puntarilla aamusta kun tulos oli viikossa -1,0 kg! Korjasin ja päivitin sivun reunaan edistymispalkkia. Siinä oli jossain kohden minulla käynyt virhe, sillä PT:n papereissa heitti nuo edelliset sadalla grammalla. Mutta joka tapauksessa ekan punnituksen ja nyt kuukauden jälkeen eroa on -3,1 kg. Hyvä tulos minusta ja hurjaa ajatella, että näinkin leppoisalla ja helpolla tahdilla tuo olisi 10 kuukaudessa noin 30 kiloa. Tehtiin lisäksi lihaspari-treeni ja lopuksi poljin vielä crossaria. Ikävä laite! En valitse sitä ihan heti toiste. Soutulaite tai juoksumatto tai pyörä mielummin.

LISÄYS: Unohdin mainita, että rasvaprosentin mittaus kertoi, että tuosta pudotetusta määrästä 2,5 kg on rasvaa ja vyötärö oli 108 cm -> 103 cm! Jeee.




maanantai 26. toukokuuta 2014

Oi mitä herkkua!

Nimittäin pensasmustikat! Ostin kaksi rasiallista tänään Pirkka-merkkisiä ja toinen meni jo aiemmin napsiessa. Toisen rasian laitoin iltapalarahkaan ja reilusti päälle koristeeksi. Aivan IHANIA! Kuin karkkeja napsisi, mutta terveellisiä sellaisia. Isojakin olivat molluskat. Tällä kertaa rahkaan tuli vain mustikkakeittoa, pilkottu nektariini ja nuo mustikat. Sitten taisikin olla siinä tämän päivän syömiset, hyvin meni koko päivä. Aamulla taas jännätään punnitusta... Pitäkee peukkuja!

LISÄYS: Näköjään 50 tekstiä tuli tänään täyteen, samoin 5000 sivun katselua. Mainio fiilis kun homma edelleen jatkuu näin virkeänä. Olette tärkeä tuki siellä ruudun takana, fiilis on eri kun tietää että joku lukee. Kommentoikaa toki tai jättäkää terkkuja! Olisin kovin iloinen :)


Vähäinen syöminen ja kahden kilon kanapata!

Vaikka tässä välissä on ollut noita lipsumispäiviäkin siidereineen ja pizzoineen, niin taitaa sittenkin pitää paikkansa PT:n epäily siitä että syön normaalisti liian vähän. Se tuntuu uskomattomalta ja voin väittää että aika monen ylipainoisen on vaikea suhtautua tällaiseen väitteeseen. Asiaa tukee kuitenkin se, että esim. ruokapäiväkirjani yhtenä (mielestäni mallikkaana) päivänä kalorit jäivät jonnekin 1100 paikkeille ja tänään päätin vielä tutustua kalorilaskuriin netissä ja syötin sinne päivän syömiset: sain kaikkineen tulokseksi noin 750 kaloria! Ja tässä oli kuitenkin kanaa, kasviksia, raejuustoa, tomaattia, kananmunaa, kahvia, maitoa, rahkaa, mustikkaa... Tietysti tällainen päivä korjaa vähän noita ylimääräisiä kaloreita edellisiltä päiviltä, mutta pidemmän päälle varmaan kroppa alkaa säätöliekityksen jos tällaisia tulee usein? Vähän kummastuttaa kyllä ja olen kyllä päättänyt, etten ala kaloreja liikaa kytätä ja nillittää kaikesta pienestäkin, mutta joku tolkku pitää tietysti olla - suuntaan ja toiseen.

Nyt tein testimielessä sellaisen laskelman, jossa syötin kaikki ruoka-aineet tekemästäni ruoasta. Tein sitä ihan KARMEAN satsin, koska en jaksa ihan joka päivä miettiä näitä ja laskin, että ainakin nyt illalla syödään tuosta, huomenna mulle lounaaksi ja ehkä vielä illallakin. Eli noin viiden annoksen pata siis. Se sisälsi 600 g Apetit Kruunusekoitus-vihanneksia (2 pussia siis, kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa lähinnä), 900 g maustamattomia kanasuikaleita, 5 dl (mitattu keittämättömänä) Myllyn paras Riisi-Ohra-sekoitus ja mausteina yksi sellainen lihaliemihyytelö, valkosipulijauhetta ja reilu loraus Kikkomania. Mausteineen syötin kaikki määrät laskuriin ja sain koko kahden kilon määrälle kaloreiksi 2187 kcal. Eli jaettuna viidelle annokselle, se on noin 440 kcal/syöntikerta. Minusta se on aika vähän! Jos tekisin päivässä kalorivajetta hurjan liikuntasuorituksen verran niin voisin syödä koko kaksi kiloa tuota settiä päivässä. HEHEHEH! Tää on ihan älytöntä. En ihmettele enää yhtään laihduttajien kommentteja siitä, että kun ravintoterapeutti tai PT antaa ohjeet niin sitä syömistä sitten on. Tärkeää kai alkaakin olla se mistä ne kalorit ja lautaselliset koostuu. Joka tapauksessa tässä on nyt sulattelemista.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ukkosta ja suunnitelmia

Siitä on tämä sunnuntai tehty. Nyt on jo parempi fiilis kaikesta, vaikka eilen tulikin syötyä vähän sipsejä ja light-siideriä (1,5 kpl). Aiemmin päivällä söin pizzaakin, mutta se ei ollut mikään mättöpizza vaan elegantti pizza (heh!), hieman päällä ilmakuivattua kinkkua ja savujuustoa. Siitä nautiskelin ihan hyvillä mielin ja myöhemmin kun pyöräiltiin rannalle lötköttelemään, käytiin matkalla eväitä: luumuja, rypäleitä, banaanit, pringles-pötkö ja ne muutamat sidut. Illalla vielä tehtiin ruisleivät kananmunalla ja tonnikalalla, ei sen kummempaa sekoilua siis lauantaille mutta olihan siinä huonojakin juttuja. Otin ikään kuin tankkauksen kannalta tämän hellepäivän ja nyt on hyvä suunnitella muutama päivä eteenpäin asioita. Täällä muuten jytisee ukkonen ja on melko pimeää. Hyvä fiilis olla sisällä ja tehdä normaaleja asioita :)

Tämä aamu alkoi nyt tomaatilla, raejuustolla, parilla kalkkunaviipaleella ja kananmunalla. Kupissa kahvia ja maitoa. Otan ainakin muutamaksi päiväksi takaisin sen oman vähähiilarisen linjan, painotun kalaan ja kanaan, lisänä raejuustoa ja kasviksia, salaattia, papuja ja hedelmiä. Jos jätän ne pähkinät ja rasvaiset fetat pois niin katsotaan mitä tapahtuu. Taidan kyllä hankkia varastoon muutaman nutraus-juoman tai -patukan että saan näiden viime päivien aiheuttaman turvotuksen varmasti pois ja olon taas hyväksi. Tänään mennään pelaamaan sulkapalloa, jes.

On tämä siinä mielessä surullista opettelua, että jokaisesta pizzasta tai jäätelöstä pitää ottaa murhetta ja huonoa omaatuntoa. Järkeilen aina, että syöväthän tuntemani normaalikokoisetkin ihmiset jäätelöitä ja pizzoja käymättä hulluna salilla tai jumpissa, mutta pitääkin muistaa että he eivät tiputa painoa vaan ylläpitävät normaalia eloa.

Olen muuten keksinyt itselleni aivan ihanan palkinnon! Olkoon se vaikka se satasen alituksen merkkipaalu. Aika kallis lahja, mutta niin IHANA. Se on tällainen piknikille, terassille tai sisustukseen sopiva mainio radio, jota löytyy eri väreissä. Tämä mintunvihreä on aivan huippu, tai sitten sinapinkeltainen tai ruskea tai vihreä tai pinkki..... IIH!






perjantai 23. toukokuuta 2014

Mälsä olo

Nyt jotenkin harmittaa. Eilinen työpäivä reissussa meni vähän niin ja näin. Ruokailujen välit venyivät pitkän ajamisen takia ja lounaaksi jouduin valitsemaan kummallisen seisovan pöydän. Otin perusjuttuja: ruisleivän, salaattia, siemeniä, hedelmäpaloja, kauhallinen muusia ja joku possupalanen. Vähän kastiketta ja reilusti vettä. Semmonen tanakka annos, mutta ei mitään mättöä. Se oli aamupalan (hotelliaamiaisen hoidin fiksusti kyllä) jälkeen eka ruoka ja tapahtui joskus yhden maissa. Sitten sain työasioiden merkeissä kahvia ja pullapalan, outoa kyllä söin senkin vaikka pullat ei yleensä yhtään kiinnosta. Seuraavaksi olikin sitten paluumatkan ajo edessä ja se kesti yli 5 tuntia. Join vettä matkalla ja kun nälkä alkoi painaa, yritin tiirailla sopivia huoltoasemia taukoa varten mutta kaikki menivät jotenkin ohi tai näyttivät oudolle. Lopulta olin jo tunnin matkan päässä kotoa joskus iltakahdeksalta kun pysähdyin ABC:lle ja otin pullon vettä + kuivan ruisleivän. Siitä jäi osa syömättä ja muistin taas miksi inhoan kuivaa ja tiukkaa leipää. ÄH! Ostin vielä kaupasta tuoreita luumuja mukaan autoon ja muutaman jogurttimantelin ja pähkinän (vaikka niitä piti välttää). Niitä sitten napsin vielä autossa ja pääsin kotiin illalla ysin maissa ja petiin. Oli ärsyttävä olo, väsynyt ja jumissa ajamisen takia eikä tunnu helpottavan nyt aamullakaan. Kiireinen työaamu tiedossa, samoin työpäivä huomenna. Jotenkin meinaa voimat olla vähissä ja syömiset menee ihan miten sattuu nyt kun se mun valitsemani selkeä linja ei ollutkaan hyvä. Taidan kohta vetää väliin jonkun yhden nurtilett-päivän, ei tartteis miettiä!

LISÄYS: Oon tänään tullut siihen tulokseen, että tää on varmasti se vaihe jossa ennen on alkanut lipsua. Etenkin kun tulokset ei ole huimia (en edelleenkään käy omalla vaa'alla joten tiedän aika huonosti missä mennään) ja sit tällainen väsymys ja "tulee kaikenlaista" -kiire. Ei ole aikaa eikä energiaa miettiä jotain hiton pähkinöitä tai niiden syömättömyyttä. Kaipaisin yksinkertaista ja luotettavaa tapaa syödä, ettei sitä tarvitsisi joka kerta erikseen miettiä tai pelätä että nytkö tulee plussaa kun vedin tätä feta-juustoa (ja hei! se mun feta oli 3%). Puran nyt kiukkuani ja epätoivoani tähän tekstiin. Työjutut on nyt ihan kummallisia, kiirettä ja kuumuutta ja rahahuolia. Ei meinaa jaksaa. Auttakaaaaaa! Pitäisikö alkaa katsella tuota omaa vaakaa ennemmin, vaikka se näyttääkin "väärin" verrattuna PT:n vaakaan. Ainakin tietäisin jos jotain tapahtuu suuntaan tai toiseen.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

BodyAttack-tunti

Huh! Olen reissuhommissa, joten majoitun hotellissa tämän yön. Hotellin lähellä on liikuntakeskus ja katselin jo aiemmin viikolla niiden tarjontaa. Suurin osa tunneista oli 30-minuuttisia, joten koska halusin samalla tietysti saada myös aikaa kulumaan, jätin ne laskuista pois. BodyPump olisi ollut tuttu ja ehkä hyväkin valinta, mutta se oli aika myöhään. Olisin kuljeskellut kaupungissa monta tuntia, varmaankin tuhlaten rahaa turhuuksiin. Valitsin siis aiemmin olleen, tunnin mittaisen BodyAttack-tunnin.

Lueskelin kauhulla kokemuksia netistä, mutta monessa myös sanottiin että tunti on vähän tylsä, perus-aerobic ja vaikeuden voi valita tasonsa mukaan tekemällä helpompia liikkeitä. Noh. Täytyy sanoa, että ei se ainakaan kovin heikkokuntoisille sovi, sillä lähes koko tunti hölkättiin tai juostiin tai nosteltiin polvia, tai sitten vaihtoehtoisesti punnerrettin, lankutettiin tai tehtiin vatsalihaksia. Osan kovista hypyistä ja juoksuista tein helpommalla liikevaihtoehdolla ja jaksoin koko tunnin. JES! Jotkin liikkeistä (kuten punnerrusasennosta hyppy kyykkyyn) olivat vaikeita ja ne jätin väliin, koetin sillä välin lankuttaa ja punnertaa naisten tyylillä :) Olin ehkä vähän avuton siellä jumppakärpästen seassa, mutta ohjaajakin kehui että ekakertalaiseksi jaksoin hienosti koko tunnin! Ja jestas miten oli hiki.

Ei siis ollenkaan huonot fiilikset jääneet tuosta vaikka monet netistä löytämäni kommentit lyttäsivät tunnin täysin. Jäi ainakin sellainen tunne, että jos tuolla jaksaa tunnin melkein hölkätä paikallaan ja heilutella paikkoja, niin ehkäpä kevyt hölkkä onnistuisi myös pururadalla. En oikein ole uskaltautunut juoksemaan kun se tuntuu niin isolta asialta. Pieniä hölkkäpätkiä vain, mutta eiköhän tässä ole hiukan kunto noussutkin jo ekoista kokeiluista.... Jännää!

Nyt hotellin ravintolaa etsimään jotain salaattia tai.... ai niin, se PT käski lisätä hiilareita. Taidankin ottaa jotain ihanaa!

Väärin meni!

Nimittäin tämä oikeanlaiseksi kuviteltu ruokavalioni. Olen yrittänyt poimia kaikista terveellisistä ohjeista mielestäni ne sopivimmat minulle ja syönyt kalaa, kanaa, pähkinöitä, salaattia, kasviksia, rahkaa ja mustikoita. Välillä papuja, tonnikalaa, proteiinipatukoita... Noh, tiedättehän te - nuo mitä tässä blogissakin näkyy. Nyt sain PT:ltä arvioinnin syömisistäni 3 päivän ajalta ja tuli aika tiukkaa palautetta. Hiilarit puuttuu, rasvaa liikaa, proteiinia liikaa, kahtena päivänä energiat jäi liian vähäisiksi, krapulaisena panini-päivänä meni vähän yli (mutta ei juuri!) ja sen päivän pasta & sämpylä -illallisesta tuli hyvää palautetta. Miten en tajua taas mitään? Toisaalta vähän kritisoin tätä koko juttua, koska tällä metodillahan on nämäkin kilot pudonneet ja olo on hyvä. Olen pitänyt kiinni rytmistä niin, että vähintään 3 tunnin välein syön mutta ilmeisesti se ei käynyt ilmi päiväkirjastani, kuten ei myöskään juodun veden määrä. Sain tosi hyviä ohjeita, mutta samalla ne tuntuu tosi ristiriitaisilta: pähkinät ja mantelit pois, ruisleipää tilalle, riisiä tai pastaa (täysjyvä) pitäisi lisätä aterioille, lohta vähemmälle, feta ja muut pois, pellavansiemenrouhe ja leseet pois aamurahkasta (?) .... ÄÄÄÄH! Just kun ajattelin löytäneeni hyviä ja sopivia juttuja.

PERKELE.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Pettymys ja hiki!

Tai oikeastaan vain pienehkö pettymys ja loistava hiki! Aamulla oli siis punnitus ja treeni PT:n kanssa. Vaaka näytti harmillisesti vain -0,8 kg mutta toisaalta sehän on ihan hyvin. Noin puoli kiloa viikossa. Tämä oli siis 1,5 viikon tulos. Nyt pitäisi päästä pois siitä vanhasta ajattelusta, että tuo ei ole mukamas mitään ja saman tiputtaisin vaikka heti jos olisin yhden päivän syömättä. Mutta mitäpä merkitystä sillä olisi jos se ei kestä? Yritän takoa tätä päähäni. Kokonaispudotus on nyt siis 2,2 kg kolmessa viikossa.

Punnituksen jälkeen lähdettiin metsälenkille ja katsomaan yhdessä se ulkokuntoiluvälineille suunniteltu ohjelma. Tein sen kunnialla läpi ja seurattiin sykkeitä samalla. Aika hyvin meni rasvanpolttotasolla koko lenkki ja laitteet, ainoastaan jyrkissä ylämäissä syke nousi 160 tienoille. Ja keli aiheutti kyllä aikamoista hikoilua! Vaikka lähdettiin heti kahdeksalta liikenteeseen niin oli jo päivä ehtinyt lämmetä ja metsässä oli oikein subtrooppinen fiilis. Hiki irtosi hyvin. Sitten tulin kotiin suihkuun ja tekaisin mustikkarahkaa aamupalaksi. Tästä innolla kohti seuraavia seikkailuja! Taidan tehdä tuohon sivupalkkiin jonkin painotaulukon niin lukijat näkevät helpommin nämä (hurjat) saavutukseni :)


maanantai 19. toukokuuta 2014

Odotuksia huomiselle...

Tajusin tänään, että huomenna aamulla on taas punnitus PT:n luona. Edellisestä alkaakin olla taas se 1,5 vkoa aikaa ja silloin oli samassa ajassa mennyt 1,4 kg. Uskaltaisikohan toivoa jotain samanlaista tälle kerralle? Eilinen panini ja lauantain juoppoilu kyllä vähän harmittaa, jos tulee niiden takia huono lukema tai jopa takapakkia. Kääk. Punnitus on onneksi heti aamusta, joten pian se tiedetään.

Palkintomekkoja mielessä

Monet ovat bloganneet aiheesta palkinnot, eli kuinka aikovat hemmotella itseään kun tietty kilomäärä on saavutettu. Ihan hyvin oli joku maininnut, että se itse painon putoaminen ja hyvä olo ovat jo palkintoja sinänsä, mutta ainahan sitä voi motivoida itseään asettamalla jotain pientä kivaa sinne rajapyykkien ylitykseen. Itse olen katsellut näitä mekkoja, voisivat olla vaikka satasen saavuttamisen palkkiona (eivät molemmat vaan jompi kumpi) jos vaan mahtuvat vielä siinä vaiheessa edes päälle :) Pitänee tutkia tarkemmin mittoja kun se aika koittaa. Kumpi on teidän suosikkinne näistä?

Tämä eka on Design by Pia's -mekko, jota olen ihaillut jo pitkään. Tykkään naisellisesta tyylistä ja tuo pellavan väri olisi ihana yhdistää mustaa tai jopa väreihin.














Tämä on Hober9 -mekko nimeltä Harmaja. Tätä voi ilmeisesti pitää joko suorana tai vyön kanssa kuten kuvassa. Minusta malli ja nuo hihat on ihastuttavat, samoin kuosi.



















Tässä on sentään vielä matkaa sinne sataseen, joten on aikaa pohtia. Sitä ennen 105 kg:n rajapyykissä voisi olla vaikkapa kasvohoito. Jos sinne päästään vaikka jo kesän aikana niin tekisi ihan hyvää vaikka jokin kuorinta tai muu, kesänaama esiin :)

PS. Krapula on helpottanut ja kirjasin tunnollisesti myös eilisen herkut ruokapäiväkirjaan. Kyllä tää tästä taas! Aamulla särki päätä ihan kamalasti, varmaan nestehukka ja aurinko myös osana kaikessa.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Krapulapäivä

Noniin, tällainen päivä sitten. Eilen töiden jälkeen menimme ystäväni pihalle istumaan iltaa ja vaikka alkupäivä ja oikeastaan loppukin meni syömisten osalta aika hyvin, tuli kyllä otettua juomaa senkin edestä. Maisteltiin muutamaa valkoviiniä ja kyllä sit taisi upota ihan lasitolkulla, onneksi vettä välissä. Olin töihin ottanut mukaan tonnikalaa, raejuustoa ja pähkinöitä, ja myöhemmin saatiin pihassa salaattia ja vuohenjuusto-kalkkunapiirakkaa. Söin myös muutaman pienen sämpylän VOILLA, olivat ihania. Nam.

Ilta jatkui sitten kaupungilla, karaoken (en osaa laulaa, apua) ja muutaman (varmaan viisi) juoman merkeissä. Jossain vaiheessa käväisin myös paikallisessa yökerhossa vilkaisemassa tunnelmaa ja koska siellä oli hirmu hiljaista, otin tanssilattian kyllä vahvasti haltuuni ja tanssin hiki päässä. Kirjaimellisesti. Eli lasketaanko tällainen päivän liikuntasuoritukseksi? Ehkä yhdessä sen kiemurtelevan kotimatkapyöräilyn kanssa edes? :)

Tänään on sitten päivä mennyt heikommalla moodilla. Aamulla oli huono olokin, oksensin kerran ja sitten kampeuduin töihin muutamaksi tunniksi. Siellä olo alkoi pikkuhiljaa korjaantua ja työt sujui ihan hyvin. Mies toi jäätelön tullessaan käymään ja se olikin melkein ensimmäinen päivän syöminen. Aamulla olin tehnyt munakkaan kevätsipulilla ja fetalla, mutta en saanut sitä syötyä kuin parin pienen palan verran. Jäätelö oli muuten kesän ensimmäinen. Oli hyvä! Töiden jälkeen mentiin torikahvilaan ja päädyin ottamaan appelsiinimehua ja kinkku-salami-paninin. Se teki hyvää, ah... Suolaa ja lihaa. Sitten raahustettiin kaupan kautta kotiin ja lupasin meille tänään krapulan kunniaksi erikoisruokaa. Se oli pastaa kanasuikaleilla ja seassa purkillinen sitä vihreää Bonjour-jutskaa. En lisännyt suolaa, joten vähän mautonta se oli, mutta kostea ja hiilarinen ainakin. Pastan kanssa nautittiin puoliksi sämpyläkin ja lasi kylmää maitoa. Ehkä tämä nyt ei huonoin mahdollinen krapulapäiväkään ollut sentään. Pizzat ja sipsit ja kebabit ei kuuluneet ohjelmistoon onneksi. Hyvä minä.

Huomiseksi on molemmille valmiina evässalaatti ja kaapissa raejuustoa, tomaatteja ja rahkaa. Äkkiä kurssi takaisin oikealle suunnalle. Hyvää tässä oli taas se henkinen puoli. Oli tosi kiva päivä ja hauskaa ystävien kanssa. Tänään muuten ensimmäisen kerran yksi ystäväni kysyi että olenko laihtunut. Sanoi että kasvoista huomaa. Hyvä mieli tuli siitä.



lauantai 17. toukokuuta 2014

Baila baila!

Oi oi! Löysin pitkästä aikaa kappaleen, joka tuo muistoja vuosien takaa. Kääk! Tarkemmin sanottuna 13 vuoden takaa. Kylläpä tuntee itsensä yhtäkkiä kovin vanhaksi.  Kyseessä on Jennifer Lopezin biisi Ain't it funny. Itse biisikin on ihan hauska ja menevä, mutta muistoja tulee erityisesti tuosta videosta. Joten muistan, kuinka sen tyyli ihastutti jo silloin. Mustalaisnaiset tanssimassa, helmat ja korsetit - ihania! Ja tässä videolla Lopezin kroppa on ihan mieletön. Tuo sen soolotanssiosuus etenkin. Joraillaan tän tahtiin tänään, aurinkokin paistaa :)


perjantai 16. toukokuuta 2014

Huolestuttava huomio

Hetken ole jo miettinyt kirjottaisinko tästä aiheesta, mutta jälleen kerran se nousi pinnalle. Olen tässä selannut tosi monia muiden laihduttajien blogeja ja osaa lueskelen ihan säännöllisesti. Olen myöskin hakenut tuolta blogilistasta aiheen parista sellaisia, jotka vastaisivat omaa projektiani. Nyt olen törmännyt sellaiseen huomioon, että kun menen lukemaan itselleni tuntematonta blogia ja tutkailen viimeisimpiä onnistumislukemia tai kuvia, ne ovatkin ristiriidassa sen kanssa mitä aiemmin on pudotettu. Siinä sitten selaan ja selaan ja yritän saada tolkkua mistä on lähdetty ja miten paljon on pudotettu, ja TODELLA monella näyttää paino tulleen takaisin. Ei ihan yksi eikä kaksi eikä viisi blogia, joissa painoa on saatu pois ja edistymisessä näkyy hienoja pudotuksia, mutta nyt ollaan sitten kuitenkin taas lähtötilanteessa tai lähellä sitä, suunnitellaan uutta alkua. 

Tottakai isona ihmisenä ymmärrän todella hyvin tämän projektin vaikeuden ja sen, kuinka helppoa on päästää paino jojottamaan, mutta se silti huolestuttaa. Miten osaan estää sen jos kerran muillakin paino nousee noin helposti takaisin? Kaikilla nimittäin näyttää menneen tosi hyvin, terveelliset ruoat ja treeniä ja tavoitteita... Silti päädytään tähän. Usein tietysti selaan sitten vuosia ja kuukausia selvittääkseni mikä on ollut syy tai mitä on tapahtunut. Loukkaantuminen, sairastuminen, muuta vaikeaa elämässä...? Aina siellä taustalla jokin syy on tietysti. En osaa sanoa miksi tämä huomio niin paljon harmittaa. En oikein myöskään osaa lukea sitten enää noita blogeja, koska huomaan että jopa useamman vuoden bloggaukset ja onnistumiset on ikään kuin vesittyneet. Tunnistaako kukaan muu tätä ilmiötä? 

Muutenkin tänään on harmituspäivä. En tiedä miksi on niin möllö olo.

torstai 15. toukokuuta 2014

Söpö kipponen, once again

Kun tuli taas niin nätti! Tässä oli päivän iltapala ja ihan vinkkinä muillekin, että on hirmu helppo ja hauska kippo. Tähän tuli Lidlin iso purkki rasvatonta rahkaa, pari desiä sokeroimatonta mustikkakeittoa, reilu 1 rkl pellavansiemenrouhetta ja saman verran Kuidukas-lesettä. Päälle koristeeksi nuo mantelit :) Tämä määrä oli siis kahdelle. 


Sykemittari mielessä

Olen ajatellut hankkia sykemittarin. Omistinkin sellaisen joskus aikanaan, mutta muutoissa on tainnut jäädä jonnekin taakse. Katselin Gigantin sivuilta hieman hintoja ja mallivaihtoehtoja. Kiinnostaisi kovasti myös se uusi Polar Loop, joka mittaa aktiivisuutta ja peruskulutusta, mutta en ole varma tarvitsenko ihan niin hienoja laitteita. Ihan vaan kalorien kulutus urheilun aikana ja sykkeen seuranta riittäisi minusta.

Tätä katsoin:
Polar FT7 (Punainen/Oranssi)
Laadukas sykemittari, jolla analysoit onko harjoittelulla kuntoa kohottava vai rasvaa polttava vaikutus. Suomenkielinen käyttöliittymä ja tekstiili sykevyö.
  • EnergyPointer kertoo, kohottaako harjoittelu kuntoa vai polttaako rasvaa
  • Näyttää kulutetun kalorimäärän
  • Suomenkielinen käyttöliittymä

Onko kokemuksia? Millainen olisi hyvä? Ja tarvitseekohan tähän se vyön, vai pärjääkö ihan pelkällä rannekkeella? Edit: Tuossahan sanotaankin että tekstiili sykevyö (aaargh, yhdyssanavirhe!) eli ilmeisesti kuuluu pakettiin.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Sadetta ja salaattia

Tänään on ollut ihan onnistunut päivä. Sunnuntain sulkapallon ja eilisen kuntosalin jälkeen ajattelin, että tänään olisi lepopäivä suuremmista liikuntasuorituksista, joten käytiin vain koiran kanssa ulkoilemassa muutamaan otteeseen. Viimeisin lenkki oli tuohon lähellä sijaitsevalle kukkulalle, jonne kiivetessä saa kyllä sykettä ylös ja vähän lämpöä pintaan. Otin vielä ylhäällä kuvan kun korkealta näkyy maisemia horisontissa, mutta sade ja kurja linssi tekivät kuvasta vähän mössön. Kyllä siitä taitaa kuitenkin nähdä että märkää oli! :)


















Iltapalaksi askartelin hauskan salaatin. Oli helppo koota ja auttoi kovasti suolaisen nälkään, sillä mukana oli fetaa ja tonnikalaa. Muut ainekset olivat yhden parsakaalin nuput ja puoli purkkia GoGreen-luomupapuja. Tämä syötiin miehen kanssa puoliksi. Tonnikalaa (öljyssä) oli 1 purkki ja fetaa ehkä 0,5 dl.




maanantai 12. toukokuuta 2014

Nätit patukat

Vaikka vitsailinkin tuolla aiemmin proteiinipatukkakuvista, niin tässä sellainen nyt kuitenkin tulee. En voinut olla kokeilematta näitä kun osuivat silmään kaupan patukkapaljoudessa. Positiivisella tavalla erottuva tyyli, tykkäsin kovasti. Ja maku! Huh. Söin heti tuon orange & cocoan ja olipa ehkä paras patukka, jonka olen tähän mennessä nauttinut. Aika monet ovat minulle liian makeita, etenkin toffeet ja suklaat ja fudget, joten tämä oli mieluisa vaihtoehto. Appelsiinin maku toi mieleen Fazerina-suklaan ja koostumus oli taas sellainen hieman kakkumainen, tiukka ja ruokaisa. Aion ostaa toistekin. Jää vielä nähtäväksi, onko tuo taateli-marja yhtä hyvä.














Tässä vielä infoa:

Free from gluten, lactose, additives and artificial ingredients
Ingredients: Dates, cashew nuts, orange 8 %, raw cocoa 7 %, cocoa butter, agave nectar, orange oil, vanilla, lemon balm extract. The product may contain peanuts, nuts and seeds.
Directions of use: The bar is suitable for use as a snack
PS: Kävin tänään jo hoitelemassa kuntosalin aamusta. Hyvin meni ohjelma ja oli hyvä mieli kun menin, vaikka ensin jännitti jostain syystä mennä yksin. Epäilin että en osaa säätää laitteita tai siellä on ihmisiä katsomassa ja tukkakin oli likainen ja .... Sitten mietin lähinnä että mitä väliä. Itseäni menen sinne hikoiluttamaan eikä minuakaan kiinnosta muiden läskit tai huonot kampaukset. Onneksi siellä on aika rauhallistakin, muutamia ihmisiä vain. Hyvä minä!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Sulatusta sulkapallolla

No niin. Eipä tainnut sittenkään mennä se äitienpäivän seisova pöytä valintoineen ihan putkeen. Tarjolla oli niin montaa sorttia, että väkisinkin tuli jo alkupaloista aika täyteen. Ihania kaloja, savuhärkää, salaatteja. Pääruokaakin vielä mahtui ja sitten se yleensä vähiten minua kiinnostava, eli jälkiruokapöytä oli sekin aika ihana. Otin tosin vain maistiaiset, mutta kolmea lajia kuitenkin. Ihana suklaamousse, rahkapiirakka ja hyydykekakku... Jos jotain hyvää niin leivät, perunat ja suolaisimmat alkukalat jätin ottamatta ja söin kyllä sen verran vain, että olo oli täysi mutta ei ähky. Tämän syömisen jälkeen kyllä huomasi taas miten vääränlainen syöminen aiheuttaa sen "krapulan" hyvin pian kun ruoka on alkanut laskeutua. Suunpieliä repi haukotukseen ihan julmetusti ja vesi valui silmistä, väsytti ihan älyttömästi (enkä usko että edellisen illan booleilla ja muilla oli osuutta asiaan, koska kuitenkin sain hyvät yli 8 tunnin unet). Sitten nukahdettiinkin kotona hetkeksi sohvalle ja arvatkaapa vaan millainen tunnelma oli nousta kun kello hälyytti että nyt pitäisi alkaa lähteä sulkapalloilemaan.... Entinen minäni olisi aivan surutta tyrkännyt kellon hiljaiseksi ja jättänyt menemättä, miettien että ehtiihän sitä toiste, kun on pyhä ja lepopäivä ja kaikkea sössönsöötä. Mutta ei! Reppu pakattiin, mailat ja pallot kyytiin ja pelaamaan. Ja menipä kyllä hyvin! Pientä närästystä ja ruokaisia röyhtäilyjä oli pitkin matkaa, mutta peli kulki hyvin ja ihan kuin olisi jo sujunut paremmin verrattuna edelliseen kertaan. Nyt on hyvä mieli :) Mentiin vielä kaupan kautta ja nyt tänään on enää luvassa iltarahkaa ja huomiseksi ostettu valmiiksi kasvikset, kanat, raejuustot ja muut perusainekset. Siitä se uusi viikko taas lähtee käyntiin. Hyvä fiilis, lepsuilusta huolimatta into ja onnistumisen tunne säilyy tässä koko ajan.

Oon tuolla keskellä. Tyytyväinen itteeni, ilmeestä näkee:

Lepolauantai, huono idea?



Eilinen meni vähän eri merkeissä kuin aiemmat fiksut päivät viikolla. Tiesin kyllä jo etukäteen tilanteen, sillä tiedossa oli yhdet juhlat ja vaikka päivällä söin melko hyvin (salaattia, savukalaa ja kananmunaa), oli illalla kemuissa jo aikamoinen nälkä. Tarjolla oli myös boolia, jota otin muutaman... noh, ehkäpä viisi isoa mukillista. Aiemmin päivällä olin nauttinut hiukan viiniä ennen lähtöä. Booli ei onneksi ollut liian tujua, joten mieli ja kunto pysyi kirkkaana koko illan eikä näin aamustakaan ole heikotuksia tai mielitekoja. Ruokapuoli taas juhlissa oli hankalampi juttu, sillä kovassa nälässä suolaiset sipsit ja dipit houkuttelivat, samoin yksi täytetty kolmiopasteija. Oli ehkä kuitenkin hyvä jotakin täydentää vatsaan ettei pelkällä boolilla hurjastellut. Ilta oli kyllä kiva ja olo on nyt ihan mukava, ei turvonnut eikä krapulainen. Ehkä se siis ei ihan pieleen mennyt ja samalla vähän herätteli aineenvaihduntaa? Seliseli. Viinaa ja sipsejä, get over it.

Aamulla sen verran herkuteltiin, että kahvin kanssa tehtiin kahdet paahtoleivät. Se olikin ensimmäinen kerta viikkoihin kun söin leipää! Se oli sentään täysjyväpaahtoa, päällä kevyt Polar-juusto ja kalkkunaleikettä. Tästä en siis aio ottaa huolta. Tänään vielä äitienpäiväruokailu seisovasta pöydästä, mutta tällä hetkellä on aika varma olo sen suhteen. Nyt on juuri opeteltava tähän että löysäilypäivän jäljeen ei anna sen jäädä päälle. Tekisi oikeastaan jo mieli lenkille tai jotakin, mutta ei aleta nyt riehumaan. Sulkapallo on varattu taas iltapäivään, sillä korvataan jo hyvin pitkälti näitä löysäilyjä.

Itselläni ei ole lapsia, mutta teille kellä on: HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Summer style

Kas, enkkua pukkasi tuohon otsikkoon.

Katselin tässä aikani kuluksi töissä nettikauppojen plus-kokovalikoimaa ja iski himo tilailla kesäksi kaikkea uutta vaatetta. Kuten tuolla jo aiemmin mainitsin, se ei kuitenkaan nyt ole missään mielessä järkevää ja kaappikin on täynnä koon 44-50 vaatetta joista nuo pienimmät odottelevat taas pääsyä ihmisten ilmoille. Olen sen verran typerä, että siellä on jopa yhdet farkut jotka eivät KOSKAAN ole minulle mahtuneet :D Tilasin ne kerran koossa 48, mutta todellisuudessa ovat korkeintaan 44. Todella kivannäköiset kyllä, joten päätin säästää ne tavoitehousuina. Ehkäpä jonain päivänä. En kyllä edes tiedä onko se minulle hyvä malli kun en koskaan saanut niitä polvia ylemmäs kiskottua. Naurattaa ihan... Paljon olen kyllä hävittänytkin vaatetta viime aikoina ihan ronskilla otteella. Sellaiset rutkut, jotka on kulahtaneita, virttyneitä tai muuten noloja, on lentäneet ihan armotta kierrätykseen. Pienempi ja selkeämpi valikoima on paikallaan, eikä ole jokainen kaapin nurkka täynnä puolikuntoista myttyä.

Tässä on yksi ihana pusero, jota katselin. Tuohon yhdistettynä kesäiset sandaalit tai ballerinat, caprit ja isot korut. Nam! Paitsi hei, eihän tämä ole mikään muotiblogi. Äkkiä otan kohta kuvan proteiinipatukasta ja palaan ruotuun.


Aamulautanen II

Tällaiset "pilko ja kasaa" -lautaset ovat hauskoja ja helppoja! Etenkin jos tällaiseenkin ideaan keittäisi munat edellisenä iltana niin nopeuttaisi hommaa edelleen. Tällä kertaa munan kaverina makeaa suippopaprikaa, vähärasvaisia feta-kuutioita ja kostukkeena nokare creme fraichea (joku uusi sipulin maku). Kahvia kylkeen ja nauttimaan!


perjantai 9. toukokuuta 2014

Vanhoja kuvia

Historiakatsaukseen on kuulunut myös tällaista vanhojen kuvien selailua ja tutkimista, missä vaiheessa lihominen on tapahtunut reilumpiin mittoihin.














Tässä ylhäällä kesä 2007. Painoa en muista, mutta varmaankin jossain 90 kilon paikkeilla?






















Ihan aina en ole ollut iso! :) Tässä -97 eli 14-vuotiaana. Tosin silloinkin koin olevani iso ja läskiksi haukuttiin. Kumma juttu.














Sitten isoimmat ajat, tässä taitaa olla vuosi 2009.

torstai 8. toukokuuta 2014

Pirtelöllä!

Tosin resepti on sama kuin perusrahkassani, mutta blenderissä siitä tuleekin ihan kuin pirtelöä. Lusikalla syötynä kestää pitkään ja aika täyttävääkin! Sisältö on rahkaa, raejuustoa, mustikoita, hunajaa, stevia-jauhetta ja kuidukas-lesettä. Sursur ja lasiin!


Omalla vastuulla

Kyllähän sekin pistää ajattelemaan, että vasta näin "aikuisena" vihdoin ymmärtää tekojensa ja valintojensa itsestäänselvät seuraukset. Kuulostaa epämääräiseltä, mutta käytännössä ainakin itse kävin läpi nämä kaikki klassiset tekosyyt, joihin nojata: helposti lihovat geenit, painavat luut, olen pulleaa mallia, sukuvika (monen polven takaa vai? Vanhemmat ovat pienikokoisia), huono aineenvaihdunta, ehkä kilpirauhasessa jotain vikaa... Mitä ihmettä? NEWSFLASH! Olen laiska ja syön liikaa. Tai oikeastaan tekisi mieli korjata tuo menneeseen muotoon, mutta ei ihan vielä kuitenkaan paukutella henkseleitä. Olen syönyt vääriä asioita koska voin. Opiskelijana oli ihana tehdä halpoja nuudelimössöjä tai tuhlata Hesen purilaisiin, syödä mitä huvittaa tai mitä tarjottiin koulussa (aina liikaa). Myöhemmin sitten söin ulkona, maistelin viinejä, söin taas ulkona, edustin, tarjosin, kilistelin ja nautin. Ilman yhtään kulutettua hikipisaraa tai jumppatuntia. Onhan se selvä yhtälö. Ja täysin omalla vastuulla.

En toisaalta koskaan pitänyt mitenkään yllättävänä, että lihoin - tiedostin kyllä asian ja painoa kertyi koko ajan tasaisesti, välillä sitä yritettiin kadottaa ja sitten kerättiin lisää. Jotenkin sellainen "kunhan tässä nyt" ja "kunhan muut asiat järjestyvät ja on aikaa itselle" tai "olen vielä nuori, laihdutan myöhemmin" -ajattelu oli huonoin mahdollinen tapa ajatella. Siksi että päivät, kuukaudet ja vuodet vierivät ohitse, ylipainoisena. (Ei sillä etteivätkö ne vuodet olisi olleet hyviä ja onnellisia, kroppa vaan ei). Olen usein lukenut onnistujista, jotka päästyään normaalipainoon kummastelevat että eihän tämä nyt kovin vaikeaa ollut ja harmittelevat ettei ole tullut tehtyä sitä jo vuosia sitten. Nyt on vähän sama fiilis, vaikkei mitään suurta vielä olekaan tapahtunut. Toisaalta nyt on se "kunhan asiat ovat paremmin ja aikaa itselle" -hetki.

Otsikko 'Omalla vastuulla' tarkoittaa juuri tätä ns. oivallusta että ihan jokainen suupala, juoma ja urheilusuoritus on oma valinta. Voit valita oikein tai väärin. Ja valintoja voi tietysti katsoa vähän armollisella linssillä. En aio kieltäytyä hyvästä viinilasillisesta tai ravintolakutsusta. Ehkäpä on syytä aina katsoa mennyttä päivää tai viikkoa: menikö oikein vai väärin, miten kurssia korjataan nyt?




Punnitus: Jee!

No niin! Nyt on otettu tulokset ja olen tyytyväinen. Painon muutos -1,4 kg ja siitä rasvaa 1,2 kg. Hyvä minä! Ei mikään iso lukema, mutta sopiva minusta kun olen kuitenkin koko ajan saanut syödä mukavia, terveellisiä juttuja ja nälkä ei juuri ole ollut. 10 kertaa tämä suoritus niin se on jo 14 kiloa :)

Käytiin läpi myös kuntosaliohjelma joka laitteen osalta, alkuvenyttelyt, lämmittely ja jäähdyttely juoksumatolla (kävelymatolla siis) ja vaakapyörällä. Olikohan se oikea nimitys? Joka tapauksessa semmonen kuntopyörä jossa istutaan mukavasti ja poljetaan eteenpäin. Tykkäsin molemmista, samoin kaikki laitteet painoineen tuntuivat sopivilta ja oli kiva kuulostella kun lihaset työskentelee. Ohjelmaan kuului vatsarutistus, rintapunnerrus, alatalja, ojentaja ja hauis, reiden loitontaja, reisi edestä ja takaa sekä hartialaite. Ei olleet lainkaan niin ikäviä kuin olin aiemmilta kuntosalivuosilta (15 vuotta sitten!) muistellut.

Tsemppiä muillekin sinne ja tässä vielä päivän piristys:


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Huomista odotellessa

Huomenna aamulla on vihdoin se PT:n tapaaminen ja mittaukset. Vähän jo jännittää! Aika lailla 1,5 viikkoa tulee alkumittauksista. Mitähän sitä uskaltaisi toivoa tapahtuneen...? Miinusta kilo tai puolitoista?

tiistai 6. toukokuuta 2014

Mekkolinkkejä

Jos siellä ruudun takana on pulleita neitoja, jotka ovat vintage-tyylisten söpöjen mekkojen ystäviä niin kannattaa ehdottomasti kurkata verkkokauppaan nimeltä Modcloth

Aivan huikean ihania mekkoja, tunikoita, uimapukuja, kenkiä, laukkuja... Ja lähes kaikissa vaatteissa plus-koot! Lisäksi siellä on asiakkaiden ottamia kuvia itsestään tilattu tuote päällä ja arvostelut. Antaa kivasti osviittaa siitä mikä istuu kenties itselle ja mikä ei, samoin koot vaihtelevat eri merkkien välillä, silloin muiden kommentit auttaa valitsemaan oikean. Olen tilannut täältä yhden kerran ja kaikkiin olin tyytyväinen.

Delight Me Dress by Effie's Heart - Green, Tan / Cream, Floral, Belted, Daytime Party, A-line, Sleeveless, Better, Cotton, Knit, Long, PocketsWalking by the Water Dress in Yellow

Toinen isojen tyttöjen mekkokauppa on IGIGI

Siellä on aika kallista, mutta kerran erikoistilanteeseen tilasin yhden mekon ja ihana oli. Olen päättänyt että sitä pienennytän jos joskus on tarpeen, oli sen verran laadukaskin. Joku tällainen upea maxi-mekkokin olisi mahtava kesäksi, mutta nyt en raaski hankkia mitään. Eikä ehkä kannatakaan, tiedä vaikka pienentyy lähitulevaisuudessa! Myös Igigillä on galleria nimeltä Curve connection, jossa voi katsella oikeita naisia näissä mekoissa. Antaa taas perspektiiviä omiin kurveihin.

Rainforest Paradise Maxi Dress


Kuva kahden viikon takaa

Otettu 24.4. Eipä muuta sanottavaa tästä. Raaka totuus.


Terveelliset herkut ja kohtuus

Olen tässä taas pohdiskellut. Pohdiskelu tekee kyllä hyvää. Se on vähän kuin historiaa opiskelisi, paitsi että omalta kohdaltaan vain. Meikäläisen historiassa nyt on tapahtunut paljon muutakin kuin laihtumista ja lihomista, mutta sellaiset asiat tässä tällä hetkellä pohdituttaa - ja liittyy blogin aiheeseen. Noista muista asioista mainittakoon vaikkapa avioero. Sellaisenkin läpikäyminen on aiheuttanut ja vaatinut pohdiskelua, tosin sitä ei tullut tehtyä silloin kuin olisi ehkä pitänyt vaan paljon jälkeenpäin. Ehkä sama pätee myös tähän laihdutt... siis muuttumiseen siinä mielessä, että en halua pohtia enää kertaakaan jälkikäteen mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai missä mentiin metsään. Pohditaan ne epäonnistumiset nyt ja tällä kertaa onnistutaan. Samoin avioliitossa, liitto nro II kun on tässä meneillään ja toivottavasti siinäkin puuhassa olen nyt viisaampana, ehjempänä ja onnellisempana ihmisenä.

Tällä kertaa pohdinta liittyy terveellisiin herkkuihin. Olen aiemmin terveellisesti syömisen kausina sortunut ylilyönteihin. Automaattisesti joku kalorimagneetti sisälläni varmaan tarttui kaikissa ohjeissa ja ostoslistoissa niihin ei-niin-järkeviin: ostoskoriin meni pähkinöitä (cashew mieluiten), avokadoa, banaania, maustettuja rahkoja... Eli sellaisia, jotka nyt ymmärrän terveellisen ruokavalion osaksi, ei pääosaksi. Kukapa ei haluaisi syödä ihanaa avokadoa ja rasvaisia pähkinöitä ja samalla ajatella syövänsä terveellisesti! Siinäpä se juju sitten piileekin, että jos syö ison pussillisen noita pähkinöitä ja lime-valkosuklaan makuista rahkaa niin ei se ihan nappiin taida mennäkään. Nyt yritän pysyä kohtuudessa myös näissä terveysherkuissa ja valitsen perusruoiksi niitä aiemmin tylsältä tuntuneita: kaalia, parsakaalia, juureksia, maustamatonta rahkaa ja ei-marinoituja lihoja ja kanoja. Vaihtelua ja makua sitten mausteilla ja lisukkeilla. Tämä vaatii vähän suunnittelua ja vaivaa, tottumistakin, mutta tällä kertaa tuntuisi menevän oikeammin.

Tämä välipala oli taas kaapista keräiltyä mallistoa. Löysin säilykehedelmiä rypälemehussa ja sotkin sekaan mustikoita, hunajaa makeutukseksi (ei olisi tarvinnut, hedelmät oli niin makeita) ja raejuustoa. Muutama pähkinä päälle ja lusikalla ääntä kohti. Hedelmistä huuhtelin mahdollisimman hyvin nuo sokeriset liemet pois mutta tuskinpa paljon auttoi. Hyvää oli kuitenkin ja jännästi mustikan liemi värjäsi hedelmät. Näytti melkein tummalta punajuurelta!


Metsäkuntoilut

Tämä aamu meni hieman eri tavalla kuin olin suunnitellut, onneksi. Yksi työjuttu peruuntui, joten minulle jäi enemmän aikaa toteuttaa aamun suunnitelma. Olin kyllä ottanut joka tapauksessa mukaan hupparin, lenkkarit ja koiran, jotta päästään asiakaskäynnin jälkeen urheilemaan mutta peruutus oli oikeastaan ihan mukava ylläri. Kiire poistui hetkeksi ja sain yhden toisen työjutun hoidettua matkalla. Sitten suuntasimme karvakaverin kanssa läheisen metsän laitaan autolla ja siitä oli hyvä lähteä kiertämään kuntopolku 2,5 km. Mentiin ihan reipasta vauhtiakin välillä ja koska maasto on osittain aika vaihtelevaa (tai oikeastaan eksyin välillä pikkupoluille), tuntui että se teki ihan hyvää nilkoille ja jalkapohjille. Juurakoiden ja käpyjen seassa mentiin.

Sitten lenkin päätteeksi pistin koiran odottelemaan autoon kun tein ulkokuntoiluvälineillä PT:n suunnitteleman sarjan. Sen verran on vielä heikkoa tuo lihas, etten jaksanut ihan kolmea kierrosta tehdä mutta kaksi täyttä kierrosta kyllä ja jalkalaitteella ja vatsapenkissä tein aina 5 kpl ylimääräisiä rutistuksia. Tykkään noista laitteista! Ihan kuin kuntosali mutta ulkona. Ja kun aurinko paisteli puiden välistä eikä ollut juuri muita ulkoilijoita ihmettelemässä, oli ihan mukava siinä touhuilla. Nappasin teille kuvankin oikein:


maanantai 5. toukokuuta 2014

Sievä iltapalakipponen

Tässä niitä nättejä epätodellisia kuvia taas tulee, mutta kyllä tuo kippo oli ihan todellinen ja sisältökin oli oikeasti syötävää banaani-mustikka-kuitulese-raejuusto-pähkinä-mössöä. Ihan hauskan makuinen oli! Kun rahka on loppu (en jaksanut kauppaan tänään) niin mustikkaherkkuja pitää vähän soveltaa. Olen tullut siihen tulokseen, että tuo kuidun lisääminen on varmaan ihan jees. Nyt kun ei tule syötyä leipääkään niin varmaan sitä kuitua jostain tarvitsee vähän keräillä. Huomasin muuten myös, että maidon käyttö ruokajuomana on jäänyt kun tulee juotua paljon vettä. Maitoa on lähinnä siis vain aamukahviin.

Huomioita ruokavalion muutoksesta: Pierettää pahasti! Eikä mitään ruusuisia tuhnuja...


Bloggaukset vs. totuus

Törmäsin tänään netissä erittäin hauskaa bloggaukseen, joka kertoi "totuuden fitness-bloggarin arjesta" . Todella hauskasti kirjoitettu ja pisti tietysti miettimään tätä omaakin bloggaamista, että mikä on ihan täysin totuus ja mikä blogiin kaunisteltua ja oikein sanakääntein kerrottua. Olen kuitenkin päättänyt olla avoin ja rehellinen, sillä bloggaamisen tarkoitus on tukea nimenomaan itseäni ja toimia päiväkirjamaisena elementtinä. Ehkäpä joskus voi olla hyvä palata taaksepäin ja lukea näitä alkuvaiheen ajatuksia, joskus taas voi kaivella jonkun vanhan kuvan tai reseptin täältä tarvittaessa. Ei siis ole tarvetta kaunistella asioita, mutta väkisinkin sitä kuvaa nuo annokset mieluiten silloin kun ne on värikkäitä (ilman eilisiä kalsareita kuvassa) ja kertoo onnistumisen fiiliksistä kun ne on mielen päällä.

Ja nyt kun huomaan, että meitä laihdutusbloggaajia on pilvin pimein, ei ole kai järkeä että kaikki kertovat päivittäin syöneensä kanaa ja rahkaa ja käyneensä lenkillä. Tarvitaan omaa elämää, omia ajatuksia ja persoonaa mukaan! Toivottavasti onnistun.

Olen ihan hämilläni että blogissa on käytejä jo yli 900! Kuka on käynyt?! Jätä kommentti jos ehdit.

Mittasin vähän

Töissä on tosi hiljaista tänään, joten ehdin rupatella tänne vähän väliä. Hiljaisella hetkellä myöskin uteliaisuus otti vallan ja päätin, että vaikka en vaa'alle nousekaan ennen PT:n tapaamista niin voin ottaa vyötäröstä mittaa tässä aikani kuluksi. En tiedä mitä pitäisi ajatella, ensimmäinen fiilis oli että jotenkin housut puristaa tai joku muu huijaus tässä nyt on mutta mielestäni oli ihan normaalissa ryhdikkäässä asennossa ja sain mitaksi 102 cm. Tämä on siis 6 cm vähemmän kuin PT:n ottama mitta viikko sitten. Päätin, että ainakin seuraavaan tapaamiseen laitan tismalleen samat kamppeet päälle ettei jonkun napakamman alushousun takia tulos heittele. Mutta jos tuo pitää paikkansa niin onpas aikamoinen juttu! Laitoin talteen nyt tuon narun, jolla mittasin. Voin sillä sitten testailla myöhemminkin :)

Pikkasen muuten jo tuota käden lihasta kiristää eilinen sulkapalloilu. Tehoa on siis ollut. Yritän venytellä sitä ennen kuin menee pahaksi, mutta muistelen että aina pitkän tauon jälkeen tuo lihas tulee tosi kipeäksi. Sitä on sitten kiva jonkun rasvan kanssa muljutella, mieluiten vielä niin että joku toinen muljuttaa. Heh!

Vähän muutakin pohdintaa tähän: Olen nyt jo pari viikkoa aika kiltisti (mielestäni) toteuttanut tätä ruokavaliota. Se ei vielä ole pitkä aika, mutta aiemmin olen aina pelännyt kyllästyväni terveellisiin ruokiin nopeasti ja lopulta se "pitää syödä vaihtelevasti" on palannut siihen että yhtenä päivänä salaattia, seuraavana kermaperuna-kebab, sitten ravintolassa viisaasti lohta, seuraavana päivänä pizzaa. Jotenkin se valintojen ja paljouden maailma on sekoittanut päätä. Nyt ei lainkaan kyllästytä nämä terveelliset ruoat ja vaihteluahan saa aina sillä että välillä lohta, välillä kanaa, välillä parsakaalia, välillä juureksia, sekaan jotain muuta, välillä ei mitään. Jos vähänkin miettii niin 10 eri raaka-aineesta saa aika monenlaisia versioita! Ja mitä onkaan vielä kokeilematta: soijatuotteet, kalkkuna, erilaiset kevyet juustot, hedelmiä & kanaa... Luulen, että aiemmin (ja monilla laihduttajilla) se tylsyys ja kyllästyminen tulee liian totutuista ja yksinkertaisista valinnoista. Aina joku herne-maissi-paprika tai sama puuro tai 3 viikkoa pelkkää suklaapirtelöä -ja patukkaa. Olen itse asiassa aika valveutunut mielestäni ruoan suhteen, ja tällä tarkoitan että syön (olen syönyt) paljon ravintoloissa, maistellut vaikka mitä, ymmärrän viinienkin päälle ja tykkään ruoan ympärille liittyvistä asioista. Itse en kuitenkaan ole kovin hyvä kokkaamaan enkä kunnianhimoinen reseptien toteuttaja vaan kaikki ruoat on vähän sinnepäin ja kokeilevia, jotain aineksia korvaan toisilla. Useimmiten mitään reseptiä ei edes ole, vaan mössöt ja sotkut ja padat syntyvät ihan päästä. Ei ne aina kummoisia ole, mutta nyt pitääkin ehkä opetella erottamaan perusruoka polttoaineena ja toisaalta se ravintolakulttuuri ja nautiskelu. Perusruokakin saa silti olla hyvää mutta kohtuudella. Joka tapauksessa, pohdinnan ydin oli se että ei vielä kyllästytä ja jos lukemat näyttävät että tämä toimii niin ihan hyvin voisin kuvitella eläväni näin jatkossakin!




Väriä lounaaksi

Kun mitään järkevää ei meinannut lounaaksi löytyä (töihin mukaan otettavaa siis, en pääse kesken päivän mitään ostamaan) niin kahmoin mukaan kaikenlaista jämää mitä kaapissa oli. Pari keitettyä kananmunaa, tommi-tomaatteja, yksi parsakaalipussukka pakastimesta (sellainen valmis mikrossa höyrytettävä annos) ja raejuustopurkki. Nämä sotkeutuivat lautasella näinkin railakkaan näköiseksi lounaaksi! Hyvää oli. Työpaikan kaapista ripsautin vähän parsakaalien päälle Herbamare-yrttisuolaa. Nyt alkaa olla kaappi sen verran tyhjä kotona, että tänään taas ajatuksella kauppaan mars.


Himoja

Eilinen ilta oli kummallinen. Ekan kerran pitkään aikaan oli illalla ihan loputtomalta tuntuva nälkä tai ehkäpä jokin himo ennemmin. En tiedä johtuiko liian vähäisestä syömisestä vai sulkapalloilusta vai jostain muusta, mutta illalla Missikisoja ja Suurinta pudottajaa katsellessa oli kova naposteluvimma. Ei onneksi ollut mitään naposteltavaa ja iltapalaksi söin keitetyn kananmunan ja nappailin tommi-tomaatteja. Silti nälkä vaivasi vielä sängyssäkin kunnes uni tuli. Voitin siis tällä kertaa terveellisellä iltapalalla ja henkisellä voimalla (heh), mutta mitähän olisi käynyt jos kaapissa olisi ollut sipsejä tai naksuja tai nakkeja? Parempi siis olla ostamatta yhtään mitään sellaista ja keskittyä vaihtoehtoihin. Tunne oli kuitenkin ikävä ja mieliteot ovat niin hyvin pysyneet poissa tasaisen syömisen ansiosta että vähän jopa harmitti kun tuollainen heikkous sieltä kurkkii kuitenkin. Olen kyllä onneksi huomannut että television pizzamainokset, magnum-jäätelöt tai ruokaohjelmat eivät hetkauta, toisin kuin aiemmilla kitudieeteillä. Jotain menee siis oikein! Välillä kyllä pitää katsoa ihan kellon kanssa että kun on kulunut 2-3 tuntia edellisestä syömisestä niin pitää alkaa jo suunnitella jotain suuhunpantavaa.

Sulkapallo oli muuten tosi kivaa pitkästä aikaa. Rankkaa kyllä, mutta kuvittelin että kunto olisi ehkä hieman kasvanut tässä viime aikoina, sillä jaksoin 50 minuuttia ilman suurempia uupumisia. Hiki kyllä lensi ja lopussa alkoi lyönnit haparoida, mutta muuten meni tasaista laatua koko aika :) Jes! Pian uudestaan. Katsoin jostakin laskurista, että minun ikäinen ja kokoinen ihminen kuluttaa kohtalaisella teholla pelatessa sulkapallossa noin 350 kaloria 50 minuutissa. Aika hyvä minusta.




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Punnitusaatoksia

Huomenna tulee viikko siitä ekasta PT:n tapaamisesta ja kovasti jo houkuttaisi tietää lukemia. Olen kuitenkin päättänyt, etten nouse omalle vaa'alleni lainkaan sillä se näyttää ihan mitä sattuu verrattuna PT:n vaakaan. Lisäksi haluan oppia ajattelemaan ettei se jokapäiväinen puntarissa ramppaaminen enää ole osa tätä muutosta, vaan maltilla nyt kuntoillaan ja syödään fiksusti ja silloin positiiviset tuloksetkin tulevat miellyttävämpänä yllätyksenä (tai sitten julma pettymys jos parin viikon aikana ei ole mitään tapahtunut!). Torstaina meillä on siis seuraava tapaaminen, mutta en ole ihan varma otetaanko jo heti silloin mittauksia. Alunperin puhuttiin, että kahden viikon välein nähdään jatkossa. Joka tapauksessa, uskon että jotain tapahtuu - jos ei hurjia vaa'alla niin ainakin olossa ja päässä.

Muutoksia tietysti voi kuulostella muutenkin kuin vaakaa katsomalla, kuten kaikki tiedämme. Omalla kohdallani tuntuu, että hetkenkin fiksumpi syöminen hävittää leuan alta löllöä. Samoin vyötärö, tai oikeastaan tuo pallean kohta hieman ylempänä on se kohta jossa muutos ensimmäisenä näkyy. Tai ehkä kuvittelen? Joka tapauksessa, vyötärönauhaa varmaan kannattaa nyt kuulostella.

Olen tässä ehtinyt myös pohtia laihdutushistoriaani, lähinnä löytääkseni kohtia joissa on aiemmin mennyt pieleen tai missä vaiheessa yleensä on alkanut lipsua. Jopa huvittavan kirjava on ollut seikkailuni laihduttamisen maailmassa, kuten lähes kaikilla muillakin reilusti ylipainoisilla. Me olemme experttejä! Kaikki tuotteet on tuttuja ainakin houkuttelevista mainoksista, kaikki erilaiset paleot, pätkät, paastot, karppaukset, sitruuna-muna-dieetit, kaalikeitot, nutraukset ja lutraukset on tuttuja. Ja kuten arvata saattaa, tulos oli sitten se että painoin 123 kiloa (ei dieettien takia vaan siksi että repsahduksen jälkeen kaikki maistui tuplana ja viiniä päälle). Ainoat noista, joita aion kokeilla ja käyttää jatkossakin on paasto, jonka etuina oli omalla kohdallani henkinen puoli, elämän hidastaminen ja itseensä keskittyminen. Muistan ihania hetkiä paaston ajalta kun olo oli jotenkin "tyhjä" ja kevyt, tein kaikenlaisia hoitoja itselleni ja saunoin kevyesti. Hyviä muistoja... Lisäksi nutraustuotteet voisivat sopia jonkinlaisena osana terveellistä ruokavaliota, ainakin jos tulee jumituksia tai repsahduspäiviä ja tilannetta voisi osanutrauksella vähän korjata.

Ajattelin etsiä tähän jonkin hauskan vyötärönmittauskuvan, mutta löysinkin tällaisen hauskan pyllykuvan. Mikä pylly sulla on? Itse taidan olla tuo laatikkopylly :D

Kuvia

Noniin, tässä niitä sitten tulee. Otin muutaman erilaisen, koska minusta on hauska yleensäkin katsoa (esim. telkkarin muuttumisleikki-/pukeutumisohjelmissa) miten erilaiset vaatteet korostavat ja/tai piilottavat tiettyjä asioita. Pitäisikin varmaan tehdä sellainen kuvakansio itselleen, jossa olisi mahdollisimman monista omista vaatteista kuvia päällä. Silloin varmaan myös paremmin näkisi mikä istuu mistäkin ja minkä kanssa. Siinäpä olisi hommaa jonkun sadepäivän ratoksi, ja tulisi ehkä siivottua vaatekaappi samalla! HÖH, miksi en saa niitä vierekkäin tuohon alle. Menevät miten sattuu vaikka vaihtelen asetuksia. Noh, olkoon näin. Kuvissa jalat näyttävät minusta kapeammilta kuin ovat, johtunee yläviistosta kuvakulmasta.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Lauantai-illan huumaa!

Huumaa, mutta ei hurjuuksia. Tämän päivän kohokohtia oli työpäivän jälkeinen shoppailu, pieni välipala + viini miehen kanssa ravintolassa ja nyt iltaruoka & sauna.

Tuo viinillä käynti oli itse asiassa aika hyvä idea, koska ravintolassa toki komeili aivan ihastuttava ruokalista ja nälkäkin oli jo siinä vaiheessa. Oltiin kuitenkin menty vain" lasilliselle", joten päädyttiin ottamaan pienet alkuruoat jossa oli savustettua lihaa, sipulia ja kaalia. Kiva ja pieni annos, oikein sopiva olo jäi ja lasi hyvää viiniä tuntui ansaitulta. Ja siksi siis hyvä idea tuo koko juttu, että testasin vähän itsekuria ja himoja. Pärjäsin hyvin!

Kotona nyt myöhemmin kokkasin aika onnistunutta parsakaalivuokaa ja paistoin kaveriksi kanasuikaleita. Laitan tarkemman ohjeen tuohon vuokaan reseptit-sivulle, mutta pääpiirteittäin niin että laakeaan vuokaan alle vähän öljyä, parsakaalin kukintoja, tuoreita herkkusieniä pilkottuna ja päälle ripottelin vielä feta-kuutioita. Koko hommalle muutaman munan ja rasvattoman munan munamaito, johon sekoitin mausteseosta. Hyvä tuli! 220 asteisessa uunissa pidin n. 30 minsaa + viimeiset 10 minuuttia miedommalla lämmöllä.

Shoppailureissulta löysin uudet rintaliivit. Kaikki entiset on olleet niin kulahtaneita jo pitkän aikaa, että itseänikin ällötää :) Urheiluliivit löysin jokin aika sitten Lindexiltä ja nyt sitten perusmallit Sokokselta. Ostin myös yhden uuden paidan, tai sellaisen tunikan ennemminkin. Koko oli 46. Voisin ehkä laittaa muutamia kuvia myöhemmin, mietin nimittäin jo eilen että kuvaan uudet urheiluvaatteet mutta en vielä saanut aikaiseksi. Löysin halpakaupasta pirteän urheilutakin (taisi olla nimeltään peräti "juoksutakki"!) ja mustat caprit kokoa 46/48. Näpsin kuvia huomenna, saadaanpa näitä alkutaipaleen kuvia talteen.

Saunassa ihmettelin, miksi polvien sisäpuolen löllöjä kirvelee. Tulin siihen tulokseen, että joissakin housuissa kun polvet hankautuvat yhteen niin iho ärsyyntyy ja menee ehkä vähän rikkikin. Siinä taas ongelma, johon ei hoikat ehkä niin usein törmää: hankautuvat polviläskit! Hah.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille ja huomenna meitsi menee muuten pelaamaan sulkapalloa pitkästä aikaa.

LISÄYS: Piti laittaa tämä kuva tähän lauantai-illan iloksi. Tykkään hurjasti naisvartalossa vyötäröstä. Tässä mainio inspiraatiokuva siitä aiheesta.

Haaste

Mielenkiintoista! Sain hauskan haasteen blogissani vierailleelta Tarulta, hänen bloginsa tässä: http://anythingfable.blogspot.fi/

Olen tainnut nähdä jonkin tällaisen haasteen Facebookissa, mutta nyt täyttelen itsekin. Säännöt meni siis näin, että

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.
Voi olla nyt hieman vaikea toteuttaa nuo viimeiset kohdat, koska en juuri itse ole ehtinyt muita blogeja seuraamaan tai etsimään, mutta täytän ainakin kaksi ekaa kohtaa ja täydennän myöhemmin:


11 asiaa minusta (voisin kertoa paljonkin, mutta koska kyseessä on laihdutusblogi niin pysyn aiheen parissa)


1. Kaikista vartalon osista pidän vähiten mahastani

2. Olen viimeksi painanut alle 70 kiloa yläasteella
3. Olen joskus toivonut pystyväni oksentamaan ruoan jälkeen. Onneksi en ole onnistunut.
4. Lempijuustoni on manchego
5. En pidä hunajasta (ruoan mausteena menee)
6. En juo limsaa, hapot sattuu kurkkuun
7. Olen tilannut netistä kerran saappaat, joissa oli erityisen leveä pohje. Normaalit ei koskaan mahdu.
8. Joskus nuorempana pidin kesällä hameen alla pyöräilyhousuja, koska reidet muuten hankautuivat.
9. Lihavimpina aikoina ja etenkin kesäisin napani haisee. Se on aina poimun alla jossain. 
10. Oletan, että normaalikokoisena silmäni näyttävät suuremmilta
11. En halua, että rintani pienentyisivät painon kadotessa. Mutta niin taitaa käydä väkisinkin.. 

Sitten vastaukset haastajan kysymyksiin: 


1. Juna vai bussi? Ehdottomasti juna! Tykkään tunnelmasta ja ravintolavaunusta :) 
2. Millainen on arkimeikkisi? Aika vahva. Hyvä pohja, luomiväriä, ripsari, eyeliner ja huulikiilto. Hillityt värit tosin.
3. Onko sinulla ajokorttia, jos olet alaikäinen, aiotko hankkia? On ollut jo 13 vuotta
4. Millainen on haaveammattisi? Haluaisin tehdä luovaa työtä, ehkäpä suunnittelun parissa. Arkkitehti vaikka!
5. Mitä vanhempasi tekevät työkseen? Pian jo eläkkeellä ovat
6. Juotko kahvia? Kyllä, mutta onneksi vain 1-2 kuppia päivässä. 
7. Millainen on ollut mukavin mökkireissusi, missä ja kenen kanssa? Niitä on paljon. Viimeksi pääsiäisenä kun uitiin, mies ja koira mukana. Sitten syötiin terveellisesti ja nukuttiin mökin hiljaisuudessa.
8. Mitä aiot tehdä seuraavilla synttäreilläsi? Toivottavasti syödä jotain ihanaa ja juhlia ystävien kanssa.
9. Missä maissa olet käynyt? Pitkä luettelo, mutta muistaakseni 16 Euroopan maata ja Meksiko.
10. Jos nyt saisit lähteä IHAN mihin tahansa, mihin lähtisit? Balille
11. Suosikkisarjakuvahahmosi? Fingerporin Rivo-Riitta! 


Huh! Olipa kirjoittamista. Taidan olla laiska ja jättää loput haasteesta myöhempään. Hauska kysely oli! 


Aamulautanen

Ja hyvää oli! 

Savulohta, retiisiä, kurkkuraastetta, parsakaalia, tommi-tomaatteja ja keitetty muna. Kasvisten päällä oli ihan tilkka öljyä ja raasteen makuna soijakastiketta. Kyllä taas pärjää :) 


perjantai 2. toukokuuta 2014

Smokey!

Nyt tulee tekstiä hirmuisella tahdilla, mutta tekee mieli kirjoittaa :)

Mies ehdotti tällaisen sähkösavustimen hankkimista. Innostuin heti kovasti! Mitä kaikkea sillä voikaan savustaa (tai pelkästään kypsentää) ulkona: kalaa, kanaa, vihanneksia, lihaa... Saapi nähdä tuleeko tästä meidän kesähitti. Grilliä emme omista ja parvekkeella tällaisenkin käyttö on ehkä kielletty joissakin taloyhtiöissä, mutta voidaan sitten mennä tuonne pihalle savustamaan jos vaan sähköä sinne saadaan. Ehkä kokeillaan ensin parvekkeella että tuleeko sanomista...

Tätä mallia katsottiin Opalta. Ehkä tänään se jo hankitaan ja raportoin sitten heti kun on savusteltu jotain:

Hätävara

Äsken piti keksiä jotakin pientä lounaaksi (teen tänään töitä kotona, harvinaista!) ja koska kanasuikaleet ja uunivihannekset on varattu iltaruoaksi, jäi aika vähän vaihtoehtoja kaappiin. Ensihätään suuhun meni kyllä kaksi juustoviipaletta, mutta hyvä niin - aamupäivä meni huonon olon kourissa kun migreeni meinasi saada otteen. Otin aamusta lääkkeen ja se aina aiheuttaa vähän heikkoa oloa, mutta pääasia että kohtaus meni ohi. Siksi oli siis pakko saada jotain apetta ennen kuin alkaa voimat hiipua ja juuston voimalla tekaisin sitten hätälounaan kananmunista, tomaateista ja raejuustosta. Ja olipa yllättävän hyvää! Siksi päätin tämänkin vinkin jakaa vaikka ei sen kummempi olekaan.

2 keitettyä kananmunaa, rikotaan pienemmiksi haarukalla
10 kpl miniluumutomaatteja (paras merkki on se pikarimainen Tommie's, ihanan makeita!) puolitettuna
3-4 rkl raejuustoa.
loraus öljyä

Öljyä lisäsin siksi, että se vähän sitoisi koostumusta kun keltuainen on muuten niin murua. Ja ehkä se öljy auttaa myös pitämään vähän paremmin nälkää. Koko tähän mössöön ei tarvitse minusta mitään suolaa tai mausteita, sillä kananmunan maku on jo sellainen "ruokaisa". Tykkäsin! Vettä päälle tietysti. Tätähän voisi soveltaa paljonkin: munan sekaan tonnikalaa, kevätsipulia, paprikakuutioita... mitä vaan. Keitetty kananmuna on kyllä kätevä välipala, ainakin jos ei ole kolesteroliongelmia.

Kesäinen inspiraatiokuva

IHANA!

torstai 1. toukokuuta 2014

Kehonkuva

Löysin erään toisen linkin kautta aika mielenkiintoisen sivuston nimeltä My Body Gallery jossa on siis kuvia tavallisten naisten vartaloista. Muokkaamattomia ja aitoja.

On itse asiassa todella mielenkiintoista käydä hakemassa omalla pituudella ja painolla kuvia, ja verrata kuinka nuo naiset näyttävät oikeastaan ihan kivoilta! Toisilla paino on vähän eri paikassa ja eri ikäisten erot näkyvät, mutta on silti tervettä huomata miten oma kehonkuva voi ollakin aika lailla pielessä. Usein naiset kuvittelevat itsensä vähintään kokoa tai kahta isommaksi kuin ovatkaan. Seuraavana tietysti hain kuvia oman pituisistani ja tavoitepainoisista! Erittäin hyvää motivaatiota. Ne noin 90 kiloiset olivat jo oikein timmin näköisiä.

Kuitenkin, yritän muistuttaa sekä itseäni että mahdollisia lukijoita siitä, että tässä muutoksessa ei nyt keskitytä ulkonäköön niinkään vaan enemmän siihen korvien väliin ja henkiseen muutokseen. Mutta ei silti voi väittää etteikö yksi suurimpia motivoijiani ole se, että voisin näyttää kivemmalta ja ostaa kivoja vaatteita! Kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä (tai paremmalta).

Valintoja

Vappupäivän kunniaksi suunnattiin koko porukalla luontoretkelle. Käytiin Leivonmäen kansallispuistossa Joutsassa ja käveltiin reippaasti sellainen 2,2 km reitti jossa oli pitkospuita ja loivia mäkiä. Oli kivaa! Koira tykkäsi hyppiä suolla ja haistella käpyjä.

Matkalla pysähdyttiin huoltoasemalle kahville ja ostamaan retkieväitä. Kahvin kanssa piti valita vähän jo syömistä ettei nälkä yllä liialliseksi ja tein mielestäni fiksuimman valinnan eli ruisleipä lohella ja munalla. Normaalisti olisin varmaan valinnut rasvaisen paninin ja kaakaon :O Mies nautiskeli kyllä vaaleasta sämpylästä paksulla makkaralla ja kiva hänelle niin. Eväiden osto olikin vähän hankalampaa kun mietittiin mitä voisi siellä retkellä syödä ja olisi kuitenkin helppo ottaa reppuun. Päädyttiin valitsemaan proteiinijuomat ja palvikinkkuleikkeleitä ja juustoviipaleita. Itse retki olikin sitten niin lyhyt että syötiin eväät toisaalla kotimatkan aikana ja hyvää oli! Leikkeleet ja juustot rullattiin sikareiksi ja proteiinijuomaa ja vettä päälle. En tiedä oliko viisain mahdollinen, mutta sillä pärjättiin ja nyt noin 5 tunnin reissun jälkeen suunnitellaan illaksi kanasuikaleita pinattimuhennoksen kera. Pieniä muutoksia ja pieniä valintoja, mutta iso muutos entiseen! Sitäpaitsi onhan tänään vappu ja vapaapäivä :)

Yllättävän hyvä oli muuten tällainen juoma. Maut olivat suklaa ja vanilja.




Vappupallo

Vapun viettoa suunnittelin ensin täysin rauhallisissa merkeissä, mutta koska keli osoittautuikin ennustetta paremmaksi ja parvekkeella oli mukava touhuilla, päädyin ottamaan hieman valkoviiniä (seassa makuvichy) ja tein myöskin yhdet irish coffeet. Se on kyllä aikamoinen kaloripommi! Tein oikeaoppisesti fariinisokerilla ja kermavaahdolla oikein. Hienot ja hyvät niistä tuli. Käväistiin vielä kaupungilla ja join yhden ison valkkarin ja terästetyn kahvin. Ei siis kamalan huonosti minusta, ainakaan verrattuna entiseen! Parasta on tietysti, ettei kotiin tullessa otettu mitään pizzoja mukaan eikä kotonakaan ollut vappuherkkuja, vaan iltapalaksi oli parsakaalia, kalaa ja raejuustoa :)

Aamusella tehtiin nyt kahvin kaveriksi munakas. Suolaa olisi tehnyt mieli, mutta pienen ripauksen vain heitin sekaan, lisänä mausteita, minitomaatteja ja muuta terveellistä. Kyllä sillä pärjää eikä krapulakaan vaivaa. Nyt vaan terveellisesti heti eteenpäin. Ennen tässä vaiheessa ehkä olisi ajatellut että krapulapäivänä saa vähän höllätä, nauttia mehuja ja pizzaa. Eilen kyllä sen verran naposteltiin parvekkeella että jotakin kevyitä nachoja oli kulhossa. Onneksi mies söi ison osan.

Nyt sitten pientä huilausta tänään ja hetken päästä suunnitellaan jotain kivaa ja kevyttä vappuruokaa. Jos keli pysyy hyvänä niin pieni metsäretki koiran kanssa voisi olla paikallaan. Sunnuntaille olen varannut sulkapallovuoron ja ensi viikolla jatketaan PT:n kanssa, tosin tapaaminen siirtyi työjuttujen takia torstaille.

Iloista Vappua muillekin! Muistakaa juoda (vettä).