Nyt varmaan nauratte kun kerron uusimman kokeilun :D Cambridge-dieetti. Huh huh, olin kyllä vähän huumorilla itsekin liikenteessä kun ajattelin, että katsotaan nyt sitten tämäkin ja ideassa viehätti se, että valmentaja on mukana kyselemässä ja vahtimassa niin ehkä se tsemppaisi yrittämään ja lisäksi pussipöperöitä kehuttiin hyvän makuisiksi. Nutrilettit ja EasyDietit on vaan jotenkin tosi jauhoisen makuisia vaikken nirsoilija olekaan. Yksi plussa oli myös se, että verenpainettani seuraileva lääkäri kevyesti suositteli tätä. Sanoi toki, ettei voi varsinaisesti suositella, mutta moni hänen potilaistaan oli tästä dieetistä tykännyt ja saanut tuloksia.
Eli siis: Varasin ajan paikalliselle valmentajalle ja ajattelin mennä vähän kuulostelemaan, miltä homma vaikuttaa. Tavattiin, juteltiin, punnittiin, otettiin kuvat ja sieltä lähdin sitten 2 viikon pussit kainalossa. Paastokokemuksista tuttuja olivat ne ohjeet, että 2-3 päivät on pahimmat, kannattaa ottaa rauhallisesti, ulkoilla vähän ja juoda paljon vettä. Vichyä myös suositeltiin kaveriksi, saisi vähän suoloja.
Noh, nyt mennään viidettä päivää eikä mitään heikkoa ole ollut! Tokan ja kolmannen päivän välisenä yönä tuntui vähän kummalliselta, melkein kuin olisi herännyt krapulassa. Meni kuitenkin ohi ja 3. päivä olinkin varautunut etätöihin ja otin rauhallisesti kotona. Oli kuitenkin hyvä ja virkeä olo, joten tuli siivottua, lenkkeiltyä ja mitä kaikkea vielä :) Samaa rataa on menty tänne, välillä vähän naamaa kuumottaa ja sydän lyö voimakkaammin. Ja tietenkin pissattaa tosi paljon .
Aloitus paino oli 120 kg maanantaina, sen jälkeen en ole käynyt. Enkä tiedä käynkö, olisi kiva odottaa seuraavaan valmentajan tapaamiseen jolloin olisi 2 vkoa täynnä tätä pussivaihetta. Sitten suunnitellaan vaiheittain ruokien lisäämistä, seurataan painon laskua ja muuta järkevältä kuulostavaa.
Onko muita kokeilijoita? Mitä mieltä tästä hullutuksesta? :D
Kiva blogi sinulla, toivottavasti jatkat aktiivisempaa päivittelyä!
VastaaPoistaItse olen viime aikoina harkinnut tuota Cambridgea, mutta jäänyt sitten kuitenkin miettimään vääristäisikö se vain suhdettani ruokaan lisää, minulla kun on kai vähän sellaista syömishäiriöpiirteistä ajatuspinttymää ylipainon taustalla. Toisaalta taas tuntuu että jonkinlaista ulkopuolista apua ja seurantaa kaipaisi.
Moikka Hilja! Tuo on varmasti ihan järkevä tapa pohtia, onko tämä juuri itselle sopiva juttu. Toisaalta hyvä, että saa sitä tukea ja kannustusta, ja pelkillä pusseilla saa hetkeksi unohtaa kaiken syömisen suunnittelun ja ruoan tekemisen. Sekin voi joskus tehdä hyvää. Varmasti valmentaja osaisi neuvoa tässä, kunhan löydät sellaisen joka on rehellinen eikä halua vain kaupata tuotteita :D Tsemppiä!
VastaaPoista